Menolippu Intiaan

Pari kuukautta sitten kävin tuntemuksieni kera sellaisessa olotilassa, etten tiennyt kuinka jaksan. Kahden vuoden ahkera asioiden pyörittely oli saanut kuupan sen verran sekaisin, että tunsin olevani todella hukassa. Päätin, että kunhan asunto menee kaupaksi, niin lähden reissaamaan Aasiaan. Reppureissaaminen on ollut mielessäni jo pitkään. Tuo pelkkä päätös toi ryhtiä mieleeni. Viikon päästä odotus päättyi ja asunto löysi ostajan. Seuraavana päivänä ostin lennon Intian Mumbaihin. Lähtöpäivä on tammikuun 13.

Ajattelin, että en voi jäädä liikaa miettimään lennon ostamista, sillä muuten ehdin perua aikeeni vielä moneen kertaan. Päätös oli hyvä, sillä paljon ajatuksia ja pelkoja on parin kuukauden aikana mielessä pyörinyt. On matkaan liittyviä uhkakuvia. Toisaalta on huolia siitä, mitä seurauksia pitkä poissaolo aiheuttaa elämään. Sitten vielä ajatukset siitä mitä teen, kun palaan Suomeen. Jälleen huomaa kuinka paljon mieli kehittää erilaisia uhkakuvia. Toki asioihin on hyvä varautua, mutta tuskin mikään pelko toteutuu sellaisenaan ja koen paljon hienoja juttuja, mitä mielikuvitukseni ei osannut kehittää.

Pyrin matkustamaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Katsoa mihin tie vie. Varmaankin tuo on se isoin juttu, mitä matkaltani haen. Oppia ottamaan tapahtuvat asiat rennosti ja suhtautua niihin tyynesti. Kelloon tuijottelu ja suunnitteleminen on minulla jo hallussa, mutta rento tilanteeseen heittäytyminen kaipaa toistoja. Kuulemani ja lukemani mukaan Intia lähes pakottaa unohtamaan tiukat länsimaiset aikataulukäsitykset.

Monet ovat tulkinneet lähdön Intiaan liittyvään henkiseen matkaan. Eikä se toki ole ihme, kun henkisyys ja jooga ovat mielenkiinnon kohteitani. Kieltämättä minua kiehtoo Intian pitkät ja kirjavat henkiset perinteet, mutta suurimmat syyt sinne lähtöön ovat edullinen hintataso ja todella erilainen kulttuuri. Pienet kustannukset mahdollistavat paljon matkapäiviä ja erilaisen kulttuurin kohtaaminen haastaa omia käsityksiä elämästä. Vierestä löytyy myös muita edullisia ja mielenkiintoisia Aasian maita. Intia ääripäiden maana on matkailijalla näistä varmasti henkisesti haastavin.

Päätös matkasta auttoi jäsentämään elämää. On ja oli paljon valmisteltavaa, jotta voi lähteä matkalla ilman paluupäivää. Päämäärättömyys oli erittän raskasta. Kun ei tiedä mihin kanavoida energiaansa ja passivoituu helposti. Toisaalta myös valinnan vapaus on haastavaa. Mitä tehdä, kun voit tehdä lähes mitä tahansa? Ei tarvitse käyttää tekosyinä työtä, rahaa, perhettä tms. Itselleni vapaus valita on aiheuttanut ongelmia löytää suuntaa. Sen takia oli hyvä, että sain tehtyä päätöksen lähteä matkalle. Eihän matka mitään sisäisiä kysymyksiäni varsinaisesti ratkaise, mutta toki ympäristön vaihto voi antaa uusia näkökulmia ja ajatuksia. Luulen, että saan vain lisää kysymyksiä ja vähän vastauksia. Se kuitenkin on varmaa, että uusia kokemuksia tulee paljon. Kohtaan uusia kulttuureja, ihmisiä, haastavia tilanteita ja uudenlaisia ongelmia. Saan varmasti perspektiiviä elämään ja matka muuttaa matkailijaa aina jotenkin.

Olen pyrkinyt jättämään turhat tulevaisuuden huolet taustalle ja nauttimaan tästä hetkestä. Olen siinä kohtalaisesti onnistunut ja keskittyminen on siirtynyt lähitulevaisuuteen. Annan asioiden mennä omalla painollaan ja katson mihin elämä kuljettaa. En tiedä olenko matkalla vain muutaman viikon vai innostunko seikkailemaan maailmalla niin pitkään kuin säästöt riittävät. Tärkeintä on kuitenkin se, että selätin passiivisuuden ja sain itseni aktivoitua kohti uusia haasteita. Joskus on hyvä pysähtyä, mutta liike pitää meidät elossa, vaikka määränpää ei olisi tiedossa.

- Turkka

Sano se jo tänään

En tiedä johtuuko kolmenkympin kriisistä vai mistä, mutta olen parin vuoden aikana miettinyt ajan rajallisuutta. Kuinka emme voi koskaan tietää, milloin kohtaamme oman kuolemamme. Olen pyrkinyt tekemään ratkaisuja sen pohjalta, etten liikaa siirrä asioita tulevaisuuteen, koska suuret suunnitelmat kymmenen vuoden päässä eivät minua varmaankaan hyödytä, jos fyysinen olomuotoni on tuhkaa.

Ystäväni läheinen lapsuuden toveri kuoli vähän aika sitten pitkän sairauden ja taistelun jälkeen. Neljännesvuosisadan rajapyykin ylittäneen nuoren poismeno sai pohtimaan mitä elämä on. Lukuisia miksi kysymyksiä tulvii mieleen, eikä vastauksia ole saatavilla. Miksi toinen kuolee niin nuorena? Millaista on vanhempien tuska? Onko jokin osa häntä vielä olemassa muuallakin kuin läheisten muistoissa? Onko olemassa tarkoitus, vai onko kaikki vain merkityksetöntä kaaosta?

Ystäväni kertoi tuntemuksiaan ja kokemuksiaan viime viikoista. Häntä kuunnellessa samaistuin monen henkilön tunteisiin. En tietenkään tiedä, mitä kukin on tuntenut ja tuntee, mutta koin tilanteita mielessäni heidän kauttaan. Jossain kohtaa ymmärsin, että vaikka käsittelimme niin surullista ja ehdottoman lopullista asiaa, se mikä kosketti oli rakkaus. Kauneus mikä kaikissa niissä kohtaamisissa oli joista kuulin. Ihmisten aito välittäminen toisistaan. Tunsin lämpöä ja lohtua.

Joulu lähestyy ja se onkin parasta aikaa keskittyä hyvään. Nautitaan hetkistä ihmisten kanssa ja annetaan sen rakkauden näkyä, mitä muita kohtaan tunnemme. Ei jätetä mitään hyvää odottamaan parempaa hetkeä, sillä joskus se hetki jää tulematta.

- Turkka

Paljon tietoa, vähän taitoa

Olin toissa viikonloppuna Tampere-talossa järjestetyssä Täysii -seminaarissa, jonka aiheena oli läsnäolo. Lavalla nähtiin 14 puhujaa kertomassa ajatuksiaan. Kukin esiintyi noin 20 minuutin ajan. Sisältö vaihteli NLP-tekniikoista mielen voimalla parantamiseen. Kuulimme monta eri tapaa ja näkökulmaa läsnäoloon. Jokut olivat valinneet asiallisen luentomaisen lähestymistavan, toiset panostivat luomaan yhteyden yleisön kanssa. Moni onnistui jopa naurattamaan kuulijoitaan kadottamatta pointtiaan vitseihin.

Runsaslukuinen yleisö näki monta hyvää esitystä ja jokainen varmasti inspiroitui edes hiukan seminaarin annista. Päivän jälkeen aloin pohtimaan sitä, kuinka paljon tietoa itselläni on esimerkiksi läsnäoloon liittyen. Olen reilun parin vuoden aikana ahminut runsaan määrän self help-kirjallisuutta, lukenut paljon henkisiä viisauksia sisältäviä artikkeleita, osallistunut erilaisille luennoille, käynyt joogaretriiteissä, katsonut aiheisiin liityviä videoita netistä. Tämän lisäksi olen keskustellut paljon ihmisten kanssa kuullen heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään niin itsetuntemukseen kuin elämään yleensä liittyen.

Kävimme ystäväni kanssa seminaarissa tunteiden säätelyyn liittyvän keskustelun. Sen aikana huomasin, kuinka turhauduin siihen, että hän selitti minulle asioita, jotka olen jo moneen kertaan eri lähteistä lukenut. Turhautumiseni johtui siis siitä, että tiedän paljon teoriaa kuinka omaa mieltään ja tunteitaan kannattaisi tarkkailla ilman voimakasta reagointia, mutta en kuitenkaan osaa sitä tietoa viedä käytäntöön. Olen toki kehittynyt huomattavasti, mutta silti on paljon tilanteita, joissa tunne ja mieli saavat käyttäytymään vähemmän rakentavalla tavalla.

Tarvitsenko enää yhtään kirjaa, videota tai luentoa lisää? Onko kaikki tuo vain kivaa harrastelua ja pakenemista siltä, että yrittäisi viedä käytäntöön edes yhden opin ja neuvon, minkä on saanut? Asia ei toki ole näin mustavalkoinen. Vaikka monet tekniikat ja suuntaukset pohjautuvat samoihin perusasioihin, saattaa niistä löytyä aina jotain, mikä on sanottu niin, että ymmärrät paremmin, vaikka itse asian olisi jo moneen kertaa kuullut. Yhtälailla siinä on pointtinsa, että jos sen ajan jonka lukee loputonta artikkelivirtaa Facebookista, käyttäisi opitun käytäntöön viemiseen, olisi se varmasti paljon kehittävämpää ajan käyttöä.

Kenties tiedon etsintä liittyy siihen tapaan, että koetamme etsiä ratkaisua ulkopuoleltamme. Odotamme, että löydämme jotain, mikä maagisesti ratkaisee sisäiset ongelmamme. Taitaa olla kuitenkin niin, että jokaisen on tehtävä työ itse, eikä kukaan ulkopuolinen voi sitä puolestamme tehdä. Inspiroitumista ei pidä kuitenkaan unohtaa ja sitä voimme kerätä ulkopuolelta niin ihmisiltä kuin eri medioista.

- Turkka

Enneagrammi parisuhteessa

Viime viikolla pidin ystäväni pyynnöstä Enneagrammi-illan, jos kerroin hiukan enneagrammista ja kokemuksistani siitä itsetuntemuksen työkaluna. Kuulijat tekivät testin ja keskustelimme illan aikana heränneistä ajatuksista. Nyt on hyvä hetki ottaa lupaamaani enneagrammi ja parisuhde teemaan käsittelyyn.

8,5 vuotisessa suhteessa ehtii tapahtua paljon. On ollut mielenkiintoista käydä läpi suhteen tapahtumia sen kautta, mitä tietoa enneagrammi tarjoaa eri tyyppien motiiveista ja toiminnasta. Moni asia mitä olen sanonut ja miten olen toiminut, on jälkeen päin katsoen ollut todella vahingollista suhteen kannalta. Kyseisessä suhteessa minä edustin enneagrammi nelosta ja ex-avopuolisoni seiskaa. Molemmat tutustuimme enneagrammiin samaan aikaan ja molemmat myös tunnistivat itsensä ja kokivat saavansa siitä apua itsetuntemukseen. Tämä on mielestäni tärkeä lähtökohta, sillä jos suhteen toinen osapuoli kokee enneagrammin tai vastaavat asiat epämiellyttäviksi iltapäivälehtien horoskooppeihin rinnastettavaksi humpuukiksi, ei kovin rakentavaa keskustelua voi varmaankaan syntyä. On siis hyvä saada toinen mukaan pehmein keinoin ja antaa hänelle aikaa sulatella asioita. Aina se ei kuitenkaan onnistua, joten silloin voi keskittyä kehittämään omaa ymmärrystään suhteen dynamiikasta.

Paras ajatus minkä voi ihmissuhteiden kommunikaatiosta jakaa, on mielestäni se, että pitäisi oppia ymmärtämään miten toinen ajattelee ja miten hän toivoo itseään kohdeltavan. Oma virheeni oli vuosia käsitellä toisen sanomiset ja toiminta sen kautta, mitä merkitsee, jos itse sanoisin tai tekisin samoin. Iso virhe ja paljon vääriä tulkintoja, joiden pohjalta toimin itse typerästi. Myöskään toisen kohteleminen omien toiveiden mukaan ei ole kovin viisasta. Kultainen sääntö "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" on kaunis ajatus. Väitän kuitenkin, että käytännössä toimii paremmin se, että kohtelet toista niin kuin hän toivoo itseään kohdeltavan. Luonnollisesti tämän selvittämiseen tarvitaan hyvää kommunikaatiota ja keskusteluyhteyttä.

Ihminen kasvaa ja kehittyy elettyjen vuosien myötä ja näin tapahtuu väistämättä myös parisuhteessa. Uskon, että usein muuttuminen on kohti aitoa itseä. Uskalletaan olla enemmän sitä mitä olemme, riippumatta ympäristön mielipiteestä. Enneagrammi auttaa ymmärtämään sisäsyntyisiä motiivejamme. Se voi auttaa itseämme muutoksemme kanssa, mutta sen kautta myös puoliso voi ymmärtää muutosta. Liian usein pyrimme muuttamaan toisessa jotain. Olet hyvä, mutta ehkä nämä pari juttua pystyy muuttamaan ajan kanssa. Puoliso voi kyllä muuttua, mutta ei toiveidemme mukaan, vaan kohti aitoa itseään. Se ei välttämättä ole ollenkaan siihen suuntaan, mihin oma toive on ollut. Ideaali parisuhde olisi varmaankin sellainen, missä itsensä tuntevat yksilöt auttavat ja tukevat toisiaan kasvussa ja hyväksyvät toisen sellaisena kuin hän on. Tuon saavuttaminen vaatii jo melkoista henkistä kypsyyttä, mutta sitä kohti voi pyrkiä pienin askelin. Hyötyä on varmasti jokaisesta pienestäkin teosta, joka auttaa ymmärryksen syntymistä.

Yksi suurimmista arkeen vaikuttavista ongelmista, mikä saattaa näkyä erityisesti nelosen ja seiskan suhteessa, on kommunikoinnin tyyli. Nelosena keskityn paljon siihen, missä on kehitettävää ja tyyli millä esitän huomaamani kehityksen tarpeet, on erityistä myrkkyä seiskalle. Nelosen kommunikointia luonnehditaan valittavaksi ja ikävä kyllä tunnistan sen myös omassa tavassani kertoa asioita. Tämä korostuu etenkin keskusteluissa läheisten ihmisten kanssa. Se ei välttämättä ole ilmeistä, mutta helposti saatan avata keskustelun valittavaan sävyyn. Tämä on erityistä myrkkyä seiskalle, joka keskittyy mielellään positiivisiin asioihin ja siihen mikä on hyvää. Totesimme suhteemme viime metreillä, että iso osa siitä kuinka yritin kehittää suhdettamme ja kommunikointiamme, kuulosti seiskan korviin vain ilkeältä kritiikiltä. Tämä tietysti aiheuttaa toiselle sen, että hän kokee, ettei häntä arvosteta. Oma ajatteluni menee niin, että on hyvä ja arvokas asia, kun jaan huomaamani epäkohdan ja sitä kautta se voidaan korjata. Se ei toki auta, jos viesti ei mene perille sellaisena kuin sen olen tarkoittanut ja aiheuttaa vielä negatiivisen reaktion.

Edelliseen esimerkkiin vaikuttaa paljon myös se, että seiskat pyrkivät sivuuttamaan ikävät tuntemukset, joten näin myös moni aiheellinen asia voi jäädä käsittelemättä. Parisuhteessa kun väistämättä kohdataan myös paljon vaikeita ja ikäviä asioita. On hankala keskustella ongelmista, jos keskustelun toinen osapuoli ei edes halua ajatella mitään ongelmia olevan. Neloselle on erittäin hankala tilanne, kun aistii jonkin olevan pielessä, mutta asiaa ei voida käsitellä. Syntyy helposti tunne, ettei suhteessa ole luottamusta puhua kaikesta ja sen kokee loukkaavana. Aito yhteys katoaa ja se on neloselle usein kaiken pohja.

Oli tärkeää ymmärtää se, että toiselle asioiden syvällinen käsittely ei ole luonnostaan niin helppoa. Erityisesti se, että ikävät tuntemukset, jotka neloselle ovat luonnollisia käsitellä, saattavat olla toiselle se mitä pyritään pakenemaan. Oletin, että puhuminen on halusta kiinni ja tämän takia luulin, että puhumattomuus ilmaisee välinpitämättömyyttä.

Nelonen ja seiska ovat myös rytmeiltään erilaisia. Molempia kiehtoo epäsäännöllinen ja uutta jännittävää sisältävä elämänrytmi. Nelonen kaipaa kuitenkin vähemmän virikkeitä ja säpinää. Nelonen keskittyy mielummin muutamaan asiaan, mutta seiska kyllästyy nopeammin ja halajaa enemmän toimintaa ja tekemistä. Tästä saattaa tulla se ongelma, että nelonen kokee itsensä hylätyksi, kun ei saa tarpeeksi huomiota ja yhteistä aikaa. Tämäkin on hyvä tiedostaa aktiivisesti, sillä vaikka nelonen saattaa hyvin höpöttää syvällisiä kahden kesken koko päivän, ei seiskan luontainen intohimo aktiiviseen elämään pääse toteutumaan, vaikka seiska muuten arvostaisikin kahdenkeskeistä aikaa ja syvällisiä keskusteluja. Toisaalta nelosella tekee hyvää jättää välillä ylianalysointi ja puhuminen, keskittyen aktiiviseen ja fyysisen toimintaan. Usein asiat pitää kokea, eikä vain pohtia millaista tekeminen olisi.

Miellyttäminen oli myös yksi kompastus kivi. Seiska toivoo kaikkien pitävän itsestään ja tekee sen eteen töitä. Ei nelonenkaan halua vihaa lietsoa, mutta ihmissuhteiden aitous on tärkeämpää, kuin olla jokaisen kaveri pinnallisesti. Ristiriitaa tuli siitä, että halusin tietää mitä toinen ajattelee, mutta toinen yritti miellyttää vastauksillaan. Tämä oli pitkään kyllä aistittavissa, mutta enneagrammin avulla siitä oli helpompi keskustella ja ymmärtää kummankin luontaisia taipumuksia. Näin pääsimme puhumaan siitä, mitä toinen haluaa itsensä takia.

Nelonen saattaa myös haaveilla täydellisestä kumppanista, joka tulee ja pelastaa hänet. Tämä on toki henkilökohtainen ongelma, mutta jos sitä ei tunnista ja ymmärrä piirteen haitallisuutta elämälleen, kärsii parisuhde varmasti suhteettomista odotuksista. Ilmiö ei toki ole nelosten yksinoikeus, mutta olen sen itsessäni huomannut vaikuttavan vahvasti. Toki kokemus ja asian tiedostaminen helpottavat piirteen suhteuttamista arkielämään. Se saattaa nousta esiin silloin, kun elämässä on hankala tilanne, joka ei edes välttämättä liity parisuhteeseen. Toisaalta fantasia esiintyy voimakkaana myös sinkulla, joten sitä on hyvä käsitellä henkilökohtaisen hyvinvointinsa kannalta.

Tässä muutama ajatus siitä, kuinka koen enneagrammin hyödyllisenä työkaluna toimivan parisuhteen kehittämiseen. Emme toki opi hallitsemaan itseämme ja impulssejamme hetkessä ja varmasti tietyt asiat ärsyttävät, vaikka kuinka tiedostaisimme niiden merkityksettömyyden. Itsemme ja toisen tunteminen auttoi myös eroprosessia ja oli varmasti yksi syy siihen, että pystyimme tarkastelemaan asioita ilman turhia riitoja ja pysymään hyvissä väleissä.

- Turkka

Anna ystävän auttaa

Eräs päivä olin erittäin ahdistunut. Olen kertonut itselleni ja muille, että stressitasoni on kova ja henkinen paine sisälläni suuri, mutta kaikki on ok. Tämä vain kuuluu tähän prosessiin, kun tutkii itseään ja elämää. Tuona päivänä aloin kuitenkin huolestua jaksamisestani. Kestänkö tätä itse aiheuttamaani painetta, jota on vaikea selittää muille? Olenko niin vahva kuin kuvittelen? Kauanko tätä vielä kestää? Valoa tunnelin päässä ei näy...mitä jos sitä ei tule vastaan ollenkaan?

Ystäväni ilmoitti, että voisi tulla kyläilemään. Hän asuu kauempana, joten emme tapaa kovin usein, mutta viestittelemme ja puhumme toisinaan puhelimessa. Kerroin hänelle, että nyt olen jo hiukan huolissani omasta jaksamisestani. En tiedä kannattaako hänen tulla, jos en jaksakaan pitää seuraa, vaan haluan vetäytyä omiin oloihini. Hän kuitenkin halusi tulla poikkeamaan yhtenä inspiraattorina se, että suuntasimme vanhempieni mökille, eikä hän ollut koskaan käynyt siellä. Hän oli kuullut usein tarinoitani, kuinka mukavaa siellä on rauhoittua takkatulen ja kynttilöiden valossa.

Mietin, että mitäköhän tästä mahtaa tulla. Juttumme luistaa aina hyvin, mutta en ollut varma riittääkö energiani keskusteluun tai olenko niin synkissä aatoksissa, että vain hymähtelisin jotain miettien mihin nurkkaan käperryn hautomaan ajatuksiani.

Kummasti kuitenkin piristyin ja hetken päästä olin taas energiaa täynnä. Puhuimme lopulta aamu viiten, aiheiden pomppiessa laidasta laitaan. Keskustelumme lomassa tuli monta hyvää huomiota elämästäni, mitkä olen itse unohtanut. Miten jotkut asiat ovat niin tärkeitä, että kokee toteuttavansa elämäntehtäväänsä, mutta kun keskittyy penkomaan elämäänsä, unohtaa niiden olemassa olon tai väheksyy niitä?

Oli hienoa kuinka sillä hetkellä, kun tuntuu, että ei jaksa enää, ystävä ottaa tilanteen haltuun. Hän tulee kylään, vaikka varoittelen huonosta päivästä, ja omalla olemuksellaan saa myös minut energisoitumaan. Hän kuvaili minun olleen kuin pieni lapsi, avoin, hukassa ja peloissaan. Hän myös muistutti, kuinka tärkeää on uskaltaa olla heikko. Antaa toisen tukea silloin, kun omat voimat hetkellisesti loppuvat.

Omaa jääräpäisyyttäni olisin helposti voinut sanoa hänelle, että katsotaan joku toinen päivä. Onneksi en niin tehnyt, sillä pessimistinen mielikuvani ei toteutunut. Meillä oli todella hauskaa ja mukavaa yhdessä. Annetaan siis ystävän tarjota apunsa, sillä hän tietää milloin on sen hetki.

- Turkka

Työ ja henkinen hyvinvointi

Tutustuttuani moniin uusiin ihmisiin, olen törmännyt yhteen yleiseen ilmiöön. Moni voi pahoin työnsä takia. On burnoutteja, masennuksia, työkyvyttömyyttä, fyysisiä vaivoja ja kaikkea muuta ikävää. Yhteinen nimittäjä on se, että tehdään jotain mikä ei tue omaa hyvinvointia. Useat heistä ovat keskutelujen lomassa myöntäneet, että eivät halua jatkaa tai palata nykyiseen työhönsä. Moni tietää ainakin suurin piirtein, mitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä ja millaista elämää elää. Mielenkiintoista on se, että esimerkiksi terapiassa saatetaan keskittyä siihen, että ihminen saadaan palaaman työhönsä. On vain unohdettu kohdata ihminen oikeasti ja selvittää, onko hänellä todellista motiivia palata työhönsä. En ala tässä kertomaan muiden elämistä sen enempää. Jaan oman kokemukseni siitä, mitä minulle tapahtui, kun en työssäni pystynyt toteuttamaan minulle luontaisia henkisiä tarpeitani.

Muutama vuosi sitten olin mukana aloittamassa isoa projektia. Tein ensimmäisen määräaikaisen sopimuksen alalla, jolle olin kouluttautunut ja pyrkinyt työllistymään. Sopimuksen pituus oli muistaakseni viisi kuukautta. Oli tietenkin kiva, kun tiesi hetken aikaa tiesi palkan ilmestyvän säännöllisesti tilille. Oli myös mahtavaa päästä näkemään prosessi, jossa luodaan tyhjästä yli satahenkeä työllistävä tuotanto. Vaikka jo etukäteen mietin, että en välttämättä pitkän päälle työstä innostu, niin halusin kuitenkin lähteä katsomaan millainen juttu se on. Kyseinen syksy oli itselleni raskas. Tuotannnon käynnistäminen ja toimintatapojen luominen tiukassa aikataulussa on aina haastavaa. Kaikki olivat kovilla ja joutuivat laittamaan itseään likoon. Työryhmän henki oli loistava, mikä auttoi jaksamaan. Aloin kuitenkin tuntea oloni epämukavaksi. Työni sisälsi pelkästään suorittavia tehtäviä. Aikataulu ja olosuhteet olivat haastavia, joten usein ei edes pystynyt antamaan parastaan.  Tämä koski kaikkia, ei vain itseäni. Jälkikäteen olen vasta ymmärtänyt, kuinka huonoon kuntoon menin tuona syksynä henkisesti. Työ ei sallinut minun toteuttaa sisäisiä tarpeitani, mihin kuuluu vahvasti luovuus ja vapaus. Olin osa koneistoa ja tunsin työpäivän jälkeen, etten oikeastaan ollut tehnyt mitään hyödyllistä. En ollut antanut itsesäni tarpeeksi. Oli myös raskasta, kun huomasi oman suortituskyvyn laskevan. Kävin sisäistä kamppailua itseni kanssa. Miksi en nauti, kun saan tehdä työtä josta moni haaveilee? Miksi en ole tyytyväinen, kun on varma palkka ja työtä näkyvissä vuosiksi eteenpäin? Tunsin miten koin kyseenalastavani niitä yleisiä sosiaalisia ihanteita, joita mielessäni on yhteiskunnastamme. Koin pahaa oloa siitä, miksi mietin tuollaista. Miksen ole kiitollinen siitä mitä on?

Uusi määräaikaisuus olisi ollut taas keväälle tarjolla. Kävin ankaraa pohdiskelua pitkin syksyä. Painin turvallisuuden tunteen ja sisäisen paineen kanssa, että en voi jatkaa työssä, joka ei tue henkistä hyvinvointiani. Pelonsekaisin tuntein ilmoitin, että en ota uutta sopimusta vastaan. Mielessäni jouduin käymään raskaan prosessin, jossa jätin hyvästit mukavalle työyhteisölle. Tuollainen tiivis ja raskas rupeama kasvattaa yhteisöstä tiiviin. Sellaisen jättäminen ei ole erityisen helppoa. Mietin myös miten työllistyn tulevaisuudessa. Aiheuttaako kieltäytymiseni sen, että minulta suljetaan muitakin ovia? Kuinka selviän taloudellisesti, kun minulla ei ole mitään varasuunnitelmaa?

Mitä sitten tapahtui? Parin kuukauden päästä siirryin täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja aloin tekemään kaiken työni yrityksen kautta. Ovet eivät sulkeutuneet. Tein töitä samaan projektiin satunnaisesti ja sain myös muita töitä. Elin toki epävarmuuden ja ahdistuneisuuden keskellä. Exäni sanoi, että tuolloin hän oli minusta todella huolestunut, vaikutin niin masentuneelta. Varmasti sitä olinkin. Turhautumaa ja päämäärättömyyttä, muuta ei tuntunut olevan elämässä. Toukokuussa sain työprojektin, jossa pääsin hyödyntämään luovaa osaamistani. Vaikka työ oli pieni, syntyi siitä ammatillinen suhde, joka on kasvanut vuosien mittaan ja olen päässyt toteuttamaan unelmiani työn parissa. Tuo pieni projekti antoi mahdollisuuden näyttää luovat voimavarani ja kun ne huomattiin, alkoi uusia projekteja ilmestyä kalenteriin. Tämä projekti ei olisi toteutunut, jos olisin ollut sidottuna tuohon toiseen projektiin, joka oli taloudellisesti turvallinen, mutta söi sisintäni. Kävin läpi vaikeita kuukausia luovuttamisen partaalla, mutta viime hetkellä aukeni tilaisuus, joka avasi tien sinne minne sillä hetkellä halusin päästä. Piti siis antaa tilaa, jotta voi tulla uutta.

Vaikutus henkiseen hyvinvointiini oli merkittävä. Tein työtä, jossa pystyin hyödyntämään luovuuttani ja ilmaisemaan itseäni. Sain onnistumisen elämyksiä ja tyydytystä siitä, että minulle maksetaan sellaisesta mitä nautin tehdä. Elämä tuntui taas hyvältä ja minulla oli suunta mihin kulkea.

Nyt olen kuitenkin taas tilanteessa, missä joudun tutkimaan itseäni ja sitä mihin haluan suunnata. Tie jolle halusin pitkään tarjosi muutaman vuoden täyttymystä, mutta hiljalleen huomasin, että se mitä etsin ei tule aina vain suuremmista projekteista. Hyvä olo pitää löytyä sisältä, ei ulkoisista asioista. Vaikka olen samantyylisen umpikujan kokenut aikaisemmin, on tämä yhtä raskasta nyt. Itse asiassa tämä on raskaampaa. Edellinen johtui tyytymättömyydestä ulkoisiin olosuhteisiin, mutta nyt joudun kohtaamaan sisäisen sekasortoni. Sitä en pääse pakoon ja sisäinen turbulenssi on kova.  Henkinen jaksaminen on välillä koetuksella, mutta onneksi tukea löytyy ympäriltä ja jotenkin se tuntuu tulevan juuri silloin kun sitä tarvitsee. Ajattelinkin kirjoittaa seuraavaksi siitä, kuinka ystävien pitää antaa auttaa, kun he sen haluavat tehdä.

- Turkka

Itserakkauden iltama

Sen verran jänniä ja odottamattomia viestejä on blogin myötä tullut, että pitääpä tämäkin ajatus jakaa. Ehkä siitäkin jalostuu jotain mielenkiintoista. :)

Lauantaina mökkisaunan lauteilla mieleeni pulpahti nimi Itserakkauden iltama. Pääkoppassa surrasi taas kerran tuhat ja sata asiaa. Olen jo pidempään hahmotellut tapaamisia, missä itsetuntemukesta ja henkisyydestä kiinnostuneet ihmiset voisivat  kokoontua. Parin vuoden aikana olen tavannut niin paljon henkilöitä, ketkä kuluttavat vapaa-aikaansa näiden teemojen ympärille, että olis mukava saada ihmisiä saman katon alle. Usein on niin, että näistä asioista ei heti haluta keskustella, sillä jos toinen ei ole ollenkaan kiinnostunut tai tutustunut asioihin, saattaa aihepiirin esiin nostaminen olla hieman vaivaannuttavaa. Ilokseni olen huomannut, että melkein aina kun henkisiä teemoja keskutelussa nousee esille, niin monella onkin juttuja mihin on tutustunut ja mielenkiintoa kuulla toisten ajatuksia ja kokemuksia. Olisi siis hienoa, jos olisi paikka ja aika kokoontua. Saman henkiset ihmiset pääsisivät höpöttämään niitä juttuja, mihin ei välttämättä esimerkiksi kotoa tai kaveripiiristä löydy keskusteluseuraa.

Olen puhunut hörhöilyillasta, kun ihmisille ideasta olen kertonut. Yksi ystäväni oli hirveän huolissaan tuosta hörhöily termin käytöstä. Pitää olla joku parempi nimi. Itseäni hörhöily ei sinänsä häiritse, ei sitä nyt niin vakavissan tarvitse olla, mutta toki hänella on myös pointtinsa. Vieroksun kuitenkin myös liian kuivakkaa ilmaisua. Esimerkiksi henkisyys sana tuntuu omaan makuuni liian vakavalta. Itserakkaus tuntui jotenkin hyvältä. Se iskee meitä suomalaisia mukavasti palleaan, sillä itserakkaushan on pahasta. Ei saa olla itserakas, sitähän meille lapsesta saakka opetetaan. Kun termin ottaa vapaammin pohdintaan, ymmärtää, että itserakkaushan on kaiken hyvän lähtökohta. Meidän pitää osata rakastaa itseämme, jotta voimme rakastaa muita. Jos inhoamme itseämme, siirrämme itseinhomme muihin. Samaa toimii myös kääntäen. Kun rakastamme itseämme ja arvostamme itseämme sellaisenaan, pystymme myös hyväksymään toiset ilman vaatimuksia.

Päiväuneni on siis saattaa paikalle ihmisiä, ketkä haluavat keskustella omista ja muiden kokemuksista itsetuntemuksen, itsensäkehittämisen  ja henkisyyden saralla. Ehkä syntyy myös uusia ystävyyksiä. Tärkeänä pidän myös sitä, että mukaan voi tulla ilman paineita osallistua keskusteluun aktiivisesti. Toisilla on suuri kynnys saada jaettua ajatuksiaan, mutta yhtä suuri halu olla kuuntelemassa keskustelua mielenkiintoisista aiheista. Iltamalla voisi olla joku väljä teema, mutta näen mielekkäänä, että keskustelu muotoutuu enemmän sen mukaan ketä sattuu paikalle ja mitkä teemat heitä juuri sillä hetkellä puhuttelevat omassa elämässään. Ja kun oikein villiksi uskaltautuu, niin miksi rajoittua vain kotikaupunkiin Tampereelle.

En tiedä vielä missä ja milloin ensimmäinen iltama toteutuu. Tutustuin erääseen tamperelaiseen kahvilayrittäjään ja hän oli ajatuksesta innostunut. Eilen sovimme, että alamme suunnitella iltatapahtumaa. Mahdollisesti siis tapaamme hänen kahvilassaan. Jos sinulla herää ideoita ja ajatuksia, anna kuulua itsestäsi.

Ajelemme muutamaksi päiväksi parin kaverin kanssa Muonioon eräkämpälle. Luonnostelin jo uutta tekstiä työssä viihtymisestä ja sen tärkeydestä hyvinvoinnille. Sellainen ilmestyy ensi viikolla, kunhan eräjormat ovat kotiutuneet.

- Turkka