Anna ystävän auttaa

Eräs päivä olin erittäin ahdistunut. Olen kertonut itselleni ja muille, että stressitasoni on kova ja henkinen paine sisälläni suuri, mutta kaikki on ok. Tämä vain kuuluu tähän prosessiin, kun tutkii itseään ja elämää. Tuona päivänä aloin kuitenkin huolestua jaksamisestani. Kestänkö tätä itse aiheuttamaani painetta, jota on vaikea selittää muille? Olenko niin vahva kuin kuvittelen? Kauanko tätä vielä kestää? Valoa tunnelin päässä ei näy...mitä jos sitä ei tule vastaan ollenkaan?

Ystäväni ilmoitti, että voisi tulla kyläilemään. Hän asuu kauempana, joten emme tapaa kovin usein, mutta viestittelemme ja puhumme toisinaan puhelimessa. Kerroin hänelle, että nyt olen jo hiukan huolissani omasta jaksamisestani. En tiedä kannattaako hänen tulla, jos en jaksakaan pitää seuraa, vaan haluan vetäytyä omiin oloihini. Hän kuitenkin halusi tulla poikkeamaan yhtenä inspiraattorina se, että suuntasimme vanhempieni mökille, eikä hän ollut koskaan käynyt siellä. Hän oli kuullut usein tarinoitani, kuinka mukavaa siellä on rauhoittua takkatulen ja kynttilöiden valossa.

Mietin, että mitäköhän tästä mahtaa tulla. Juttumme luistaa aina hyvin, mutta en ollut varma riittääkö energiani keskusteluun tai olenko niin synkissä aatoksissa, että vain hymähtelisin jotain miettien mihin nurkkaan käperryn hautomaan ajatuksiani.

Kummasti kuitenkin piristyin ja hetken päästä olin taas energiaa täynnä. Puhuimme lopulta aamu viiten, aiheiden pomppiessa laidasta laitaan. Keskustelumme lomassa tuli monta hyvää huomiota elämästäni, mitkä olen itse unohtanut. Miten jotkut asiat ovat niin tärkeitä, että kokee toteuttavansa elämäntehtäväänsä, mutta kun keskittyy penkomaan elämäänsä, unohtaa niiden olemassa olon tai väheksyy niitä?

Oli hienoa kuinka sillä hetkellä, kun tuntuu, että ei jaksa enää, ystävä ottaa tilanteen haltuun. Hän tulee kylään, vaikka varoittelen huonosta päivästä, ja omalla olemuksellaan saa myös minut energisoitumaan. Hän kuvaili minun olleen kuin pieni lapsi, avoin, hukassa ja peloissaan. Hän myös muistutti, kuinka tärkeää on uskaltaa olla heikko. Antaa toisen tukea silloin, kun omat voimat hetkellisesti loppuvat.

Omaa jääräpäisyyttäni olisin helposti voinut sanoa hänelle, että katsotaan joku toinen päivä. Onneksi en niin tehnyt, sillä pessimistinen mielikuvani ei toteutunut. Meillä oli todella hauskaa ja mukavaa yhdessä. Annetaan siis ystävän tarjota apunsa, sillä hän tietää milloin on sen hetki.

- Turkka