Ystäväni läheinen lapsuuden toveri kuoli vähän aika sitten pitkän sairauden ja taistelun jälkeen. Neljännesvuosisadan rajapyykin ylittäneen nuoren poismeno sai pohtimaan mitä elämä on. Lukuisia miksi kysymyksiä tulvii mieleen, eikä vastauksia ole saatavilla. Miksi toinen kuolee niin nuorena? Millaista on vanhempien tuska? Onko jokin osa häntä vielä olemassa muuallakin kuin läheisten muistoissa? Onko olemassa tarkoitus, vai onko kaikki vain merkityksetöntä kaaosta?
Ystäväni kertoi tuntemuksiaan ja kokemuksiaan viime viikoista. Häntä kuunnellessa samaistuin monen henkilön tunteisiin. En tietenkään tiedä, mitä kukin on tuntenut ja tuntee, mutta koin tilanteita mielessäni heidän kauttaan. Jossain kohtaa ymmärsin, että vaikka käsittelimme niin surullista ja ehdottoman lopullista asiaa, se mikä kosketti oli rakkaus. Kauneus mikä kaikissa niissä kohtaamisissa oli joista kuulin. Ihmisten aito välittäminen toisistaan. Tunsin lämpöä ja lohtua.
Joulu lähestyy ja se onkin parasta aikaa keskittyä hyvään. Nautitaan hetkistä ihmisten kanssa ja annetaan sen rakkauden näkyä, mitä muita kohtaan tunnemme. Ei jätetä mitään hyvää odottamaan parempaa hetkeä, sillä joskus se hetki jää tulematta.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti