Paljon tietoa, vähän taitoa

Olin toissa viikonloppuna Tampere-talossa järjestetyssä Täysii -seminaarissa, jonka aiheena oli läsnäolo. Lavalla nähtiin 14 puhujaa kertomassa ajatuksiaan. Kukin esiintyi noin 20 minuutin ajan. Sisältö vaihteli NLP-tekniikoista mielen voimalla parantamiseen. Kuulimme monta eri tapaa ja näkökulmaa läsnäoloon. Jokut olivat valinneet asiallisen luentomaisen lähestymistavan, toiset panostivat luomaan yhteyden yleisön kanssa. Moni onnistui jopa naurattamaan kuulijoitaan kadottamatta pointtiaan vitseihin.

Runsaslukuinen yleisö näki monta hyvää esitystä ja jokainen varmasti inspiroitui edes hiukan seminaarin annista. Päivän jälkeen aloin pohtimaan sitä, kuinka paljon tietoa itselläni on esimerkiksi läsnäoloon liittyen. Olen reilun parin vuoden aikana ahminut runsaan määrän self help-kirjallisuutta, lukenut paljon henkisiä viisauksia sisältäviä artikkeleita, osallistunut erilaisille luennoille, käynyt joogaretriiteissä, katsonut aiheisiin liityviä videoita netistä. Tämän lisäksi olen keskustellut paljon ihmisten kanssa kuullen heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään niin itsetuntemukseen kuin elämään yleensä liittyen.

Kävimme ystäväni kanssa seminaarissa tunteiden säätelyyn liittyvän keskustelun. Sen aikana huomasin, kuinka turhauduin siihen, että hän selitti minulle asioita, jotka olen jo moneen kertaan eri lähteistä lukenut. Turhautumiseni johtui siis siitä, että tiedän paljon teoriaa kuinka omaa mieltään ja tunteitaan kannattaisi tarkkailla ilman voimakasta reagointia, mutta en kuitenkaan osaa sitä tietoa viedä käytäntöön. Olen toki kehittynyt huomattavasti, mutta silti on paljon tilanteita, joissa tunne ja mieli saavat käyttäytymään vähemmän rakentavalla tavalla.

Tarvitsenko enää yhtään kirjaa, videota tai luentoa lisää? Onko kaikki tuo vain kivaa harrastelua ja pakenemista siltä, että yrittäisi viedä käytäntöön edes yhden opin ja neuvon, minkä on saanut? Asia ei toki ole näin mustavalkoinen. Vaikka monet tekniikat ja suuntaukset pohjautuvat samoihin perusasioihin, saattaa niistä löytyä aina jotain, mikä on sanottu niin, että ymmärrät paremmin, vaikka itse asian olisi jo moneen kertaa kuullut. Yhtälailla siinä on pointtinsa, että jos sen ajan jonka lukee loputonta artikkelivirtaa Facebookista, käyttäisi opitun käytäntöön viemiseen, olisi se varmasti paljon kehittävämpää ajan käyttöä.

Kenties tiedon etsintä liittyy siihen tapaan, että koetamme etsiä ratkaisua ulkopuoleltamme. Odotamme, että löydämme jotain, mikä maagisesti ratkaisee sisäiset ongelmamme. Taitaa olla kuitenkin niin, että jokaisen on tehtävä työ itse, eikä kukaan ulkopuolinen voi sitä puolestamme tehdä. Inspiroitumista ei pidä kuitenkaan unohtaa ja sitä voimme kerätä ulkopuolelta niin ihmisiltä kuin eri medioista.

- Turkka