Havahduin siihen, että lokakuun alussa tuli blogin ensimmäinen vuosi täyteen. Melkoinen matka on tullut kuljettua sen jälkeen niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti. Jännitin alkuun, että keksinkö kirjoitettavaa ja kuinka uskallan asioita avata. 35 kirjoitusta on nyt julkaistuna ja vaikka tahti ei ole ollut tasainen, niin blogi on pysynyt hyvin hengissä. Olen myös tyytyväinen siihen, että olen uskaltanut avata itseäni kirjoituksissa. Omien ajatuksien julkituonti on ollut selkeä kasvunpaikka.
Palautteen saaminen pelotti myös. Tuleeko sitä ja minkälaista. Palautetta on tullut lähinnä henkilökohtaisten viestien muodossa. Iloinen yllätys on ollut se, kuinka sekaan on mahtunut niin uusia tuttavuuksia kuin ihmisiä vuosien takaa. En tiedä tilaako kukaan blogia ja lukijoita yhdellä kirjoituksella on suunnilleen sata, jos tilastoa osaan oikein tulkita. En ole lukijamäärää hirveästi miettinytkään. Tärkeintä on ollut se fiilis, minkä saan, kun ajatukset on naputeltu talteen. Onhan se kuitenkin mieltä lämmittänyt, että en vain itselleni kirjoita. Huomasin myös, kuinka puhueassani blogi näytti toimivan hyvänä varastona, mistä mieli kaivoi sisältöä.
Pelko siitä, että en keksi kirjoitettavaa on osoittautunut turhaksi. Ongelma on enemmän se, etten saa kaikkia ideoita kirjoitettua ja idealista paisuu. Tämä on tietenkin positiivinen asia. Kokemus on ollut erittäin myönteinen ja uskon, että kirjoittaminen jatkuu vielä toisenkin vuoden. Toki koskaan ei tiedä, mitä elämä vastaan tuo. Sen on kulunut vuosi osoittanut, kun olen moneen seikkailuun saanut osallistua. Seikkailut tuntuvat myös jatkuvan ja Intia jää taakseni. Seuraavaksi kirjoitankin kuinka päätös lopettaa lopulta syntyi. Siihen asti kiitos ja näkemiin!
- Turkka
Palautteen saaminen pelotti myös. Tuleeko sitä ja minkälaista. Palautetta on tullut lähinnä henkilökohtaisten viestien muodossa. Iloinen yllätys on ollut se, kuinka sekaan on mahtunut niin uusia tuttavuuksia kuin ihmisiä vuosien takaa. En tiedä tilaako kukaan blogia ja lukijoita yhdellä kirjoituksella on suunnilleen sata, jos tilastoa osaan oikein tulkita. En ole lukijamäärää hirveästi miettinytkään. Tärkeintä on ollut se fiilis, minkä saan, kun ajatukset on naputeltu talteen. Onhan se kuitenkin mieltä lämmittänyt, että en vain itselleni kirjoita. Huomasin myös, kuinka puhueassani blogi näytti toimivan hyvänä varastona, mistä mieli kaivoi sisältöä.
Pelko siitä, että en keksi kirjoitettavaa on osoittautunut turhaksi. Ongelma on enemmän se, etten saa kaikkia ideoita kirjoitettua ja idealista paisuu. Tämä on tietenkin positiivinen asia. Kokemus on ollut erittäin myönteinen ja uskon, että kirjoittaminen jatkuu vielä toisenkin vuoden. Toki koskaan ei tiedä, mitä elämä vastaan tuo. Sen on kulunut vuosi osoittanut, kun olen moneen seikkailuun saanut osallistua. Seikkailut tuntuvat myös jatkuvan ja Intia jää taakseni. Seuraavaksi kirjoitankin kuinka päätös lopettaa lopulta syntyi. Siihen asti kiitos ja näkemiin!
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti