Asuminen ashramissa on ollut hyvä tutkimusmatka siihen, kuinka vähän tarvitsen tavaraa. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut minimalistisesta elämäntavasta ja seurannut mm. The Minimalist ja Zen Habits -blogeja. Itselleni askettisuus onkin ollut ainoa selkeä henkinen harjoite täällä ollessani, enkä sitäkään ole niin ajatellut. Mukana on rinkallinen tavaraa. Ylimääräistä ei siis ole ja olen ostanut lähinnä vain koulutarvikkeita, hygieniatuotteita, pari vaatetta, joogamaton yms. Päivittäin rahaa kuluu ainoastaan ruokaan. Puhelimeen pitää ladata puhe- ja nettiaikaa silloin tällöin.
Hankaluudet joita täällä olen kokenut, eivät ole liittyneet mitenkään siihen, että olisin kaivannut jotain materiaa lisää. Puhelimella voin kuunnella musiikkia, läppärillä surffaan netissä ja kirjoitan blogeja. Ashramista löytyy kirjasto, joten luettavaa on tarjolla myös siellä. Se pitää myöntää, että asuminen välillä jopa kolmen kämppiksen kanssa asetti omat rajoituksensa, eikä se tukenut opiskelua parhaalla tavalla. Muuttaminen selliä muistuttavasta luukusta omaan pikku huoneeseen, jossa on jopa pöytä ja hyllinen kirjoja, on ollut mukava piristys. Tämäkin on silti varsin askeettista siihen verrattuna, millaisissa asunnoissa olen Suomessa asunut.
Meille toitotetaan koko ajan kuinka talous pitää saada nousuun ja pitää kuluttaa lisää. Elämme niin valtavassa yltäkylläisyydessä, että varaa tinkimiseen olisi varsin paljon, sen vaikuttamatta hyvinvointiin mitenkään. Luultavasti henkinen hyvinvointi paranisi, kun oppisimme tunnistamaan ostosviettimme ja etsimään hyvää oloa aineettomasta vauraudesta. Kulutuksen ja luonnonsuojelun suhteesta ei tarvitse mitään edes sanoa mitään. Usein huomaan, että tekee mieli ostaa jotain vain ostamisen vuoksi, mutta kun sen huomaa, niin voi miettiä haluanko alistua tuolle hetken mielihyvällle, joka kuitenkin on kohta ohi ja taas pitää ostaa jotain uutta. Tavaroista luopuminen on poistanut myös monta huolta siitä, pysyykö omaisuus kunnossa ja tehdäänkö sille ilkivaltaa jne.
Toivon, että pystyn Suomessakin jatkamaan täällä oppimillani tavoilla rahan käytön suhteen. Vähempi kuluttaminen mahdollistaa elämisen pienemmillä tuloilla ja tarjoaa enemmän aikaa itselle ja ihmissuhteille. Vapaus, itsensä totettaminen ja mahdollisuus auttaa muita tuovat luultavimmin paljon enemmän tyytyväisyyttä ihmisille, jonka talous on kohtuullisella pohjalla. Raha, tavara ja talon koko ei onnea kasvata tietyn pisteen jälkeen. Raha itsessään ei tietenkään ole mikään paha asia tai ongelma, se on vain vaihdon väline. Itse valitsemme millainen rooli sillä on omassa elämässämme. Täällä kitsastelun tekee helpoksi se, ettei ole yllykkeitä. Suomessa on ruokakaupassa pakko käydä, joten väkisinkin tulee lukuisia ärsykkeitä ostosvietille. Mielenkiinnolla odotan, kuinka minimalismi sujuu kotosalla.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti