Julkisuutta

Päädyin sattumalta haastateltavaksi Hämeen Sanomien peilikuvani-juttusarjaan. Toimittaja oli kuullut minusta kollegaltaan, joka oli ilmeisesti vieraillut netti- tai Face-sivullani. Luulin, että juttu käsittelisi enemmän kesätyötäni kipparina, mutta kun ensimmäinen kysymys oli lausuttu, kului hetki ennen kuin osasin rentoutua ja puhua itsestäni laajemmin kuin vain kesäkipparina. Juttu on hyvä, kaikki on minun sanomaani. Toki sieltä puuttuu myös paljon tarkentavaa tietoa, mutta niinhän se aina on haastattelujen kanssa. Se tarjoaa yhden näkökulman haastateltavaan.

Hämeen Sanomat ilmoittaa lukijakunnakseen noin 60 000 päivittäistä lukijaa. Melkoinen luku ja pienoista jännittystä esiintyi, kun joku tosiaan saattaa haastattelun myös lukea. Tunteita ja ajatuksia oli ylpeydestä pelkoon. Ennen jutun julkaisua ajelin yksi päivä vanhempieni mökille ja mietteeni kääntyivät sunnuntaihin, jolloin haastattelu ilmestyy lehdessä. Havahduin siihen, että olin päässyt osaksi jatkumoa. Olen itse lukenut paljon kirjoja, haastatteluja, artikkeleita, kuunnellut podcasteja ja katsellut videoita, jotka ovat innnoittaneet minua oman kasvuni tiellä. Tajusin, että varmasti tuonkin jutun lukee joku, joka saa inspiraatiota itselleen. Näin siirtyy eteenpäin sitä mitä olen itse saanut muilta.
 
Edellä mainittu sai ajattelemaan, että tämän takia haastattelu piti tehdä. Suostuin siihen kyllä suorilta, mutta kuten totesin, myöhemmin mieli alkoi taas luoda fantasioitaan niin mahdollisuuksista kuin uhista. Ne ovat sitä tuttua huttua, mitä mieli tarjoilee joka päivä. Ilman noita mielen kuorrutuksia tunnen tyytyväisyyttä siitä, että uskalsin avata itseäni ja näin ollen joku lukija sai toivottavasti taas yhden innostavan ja ajattelemaan kannustavan haastattelun, joka auttaa häntä piirun verran omalla polullaan.

- Turkka