Päädyin seitsemän kesän tauon jälkeen ajamaan sisävesialusta. Vuoteen 2008 asti olin käytännössä joka kesä syntymästäni saakka laivojen parissa Tampereen Pyhäjärvellä. Nappulana pyörin mukana kuuntelemassa miehistön juttuja ja hiljalleen aloin harjoitella köysipoikana, kunnes kesällä 2000 ajoin ensimmäiset viralliset risteilyni kapteenina.
Toukokuussa pyörähdin risteilyllä ja juttelin samalla laivatoiminnasta vastaavan kipparin kanssa. Vaihdoimme kuulumisia ja seuraavalla viikolla sain puhelun, olisinko kiinnostunut astumaan jälleen ruorin taakse, kun yksi kapteeneista joutuu sairauslomalle, joka voi kestää mahdollisesti koko kesän. Olin aina silloin tällöin miettinyt, että olisi taas hauska ajaa laivaa, mutta olin haaveillut lähinnä kurvailusta järvellä ja lauturiin ajamisen kokemuksesta, en niinkään varsinaisesti täysipäiväisestä työskentelystä.
Minulla on paljon hyviä muistoja kesätöistä laivoilla ja työhön kuuluu monta mielenkiintoista osa-aluetta. Pidän ajamisesta ja haasteesta, kun jokainen päivä ja rantautuminen on erilainen vaihtuvien sääolosuhteiden mukaan. Joskus ajaminen on myös todella stressaavaa, kun keli on niin haasteellinen, että on hyvä suoritus saada laiva turvallisesta satamaan, eikä silloin mietitä tyylipisteitä. Elämysten tarjoaminen asiakkaille motivoi myös ja iloiset kiitokset risteilyn jälkeen lämmittävät mieltä. Laivatyöhön kuuluu myös sellaista, mikä ei itselleni ole koskaan ollut läheistä, kuten koneiden kanssa työskentely. Jos ongelmia ilmenee, ei oma tietämykseni pitkälle riitä, vaan joudun kysymään apua viisaammilta ja aina apu ei ole välttämättä saatavilla heti tarpeen tullen. Kyseessä oli myös itselleni uusi alus m/s Silver Moon, joka liikennöi pääasiassa Hämeenlinnan vesillä, missä en ole itse aiemmin työskennellyt.
Olen huomannut, että tällaisissa tilanteissa alan miettiä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Mielessäni pyörii kauhukuvia siitä, mitä voisi sattua. Samat ajatukset iskiviät, kun minua pyydettiin toukokuussa äänittämään tv-ohjelmaa. Siitä oli yli vuosi, kun olin viimeksi ollut äänitarkkailijana. Suostuin, mutta aloin jälleen pelkäämään, miten suoriudun, kun rutiini on väljähtänyt. Kipparina vastuu on jo paljon suurempi, sillä kyseessä on aluksen ja ihmisten turvallisuus. Punnitsin asiaa ja onneksi jälleen uskalsin tarttua haasteeseen, vaikka olisi ollut helppo myös kieltäytyä. Stressi oli alkuun kova, kun oli paljon uusia juttuja omaksuttavana, tuntuma ajamiseen olematon ja mm. Lempäälän kanava on joka kerta jännittävä kokemus. Tietysti haasteiden voittaminen on hienoa ja kaikki se, mistä nautin vuosia sitten on edelleen antoisaa. Olisin menettänyt taas paljon, jos olisin antanut pelon voittaa. Erityisen hauskaa on ollut leikkiä merirosvoa.
Pyrin tarttumaan kaikkiin tarjoutuviin mahdollisuuksiin, mutta usein pelot saavat pohtimaan suostunko. Onneksi tilanteen osaa kerta kerralta käsitellä paremmin, mutta ei se helppoa ole vieläkään, vaikka aika monta jännää seikkailua on jo tullut selvitettyä menestyksellä. Epämukavuuden välttely ja varman päälle pelaaminen eivät taida tarjota kuin näennäistä turvaa. Hinta on kuitenkin se, että voi menettää uusia hienoja kokemuksia ja oppeja sekä estää henkilökohtaisen kasvun, jos vastaa ei.
- Turkka
Toukokuussa pyörähdin risteilyllä ja juttelin samalla laivatoiminnasta vastaavan kipparin kanssa. Vaihdoimme kuulumisia ja seuraavalla viikolla sain puhelun, olisinko kiinnostunut astumaan jälleen ruorin taakse, kun yksi kapteeneista joutuu sairauslomalle, joka voi kestää mahdollisesti koko kesän. Olin aina silloin tällöin miettinyt, että olisi taas hauska ajaa laivaa, mutta olin haaveillut lähinnä kurvailusta järvellä ja lauturiin ajamisen kokemuksesta, en niinkään varsinaisesti täysipäiväisestä työskentelystä.
Minulla on paljon hyviä muistoja kesätöistä laivoilla ja työhön kuuluu monta mielenkiintoista osa-aluetta. Pidän ajamisesta ja haasteesta, kun jokainen päivä ja rantautuminen on erilainen vaihtuvien sääolosuhteiden mukaan. Joskus ajaminen on myös todella stressaavaa, kun keli on niin haasteellinen, että on hyvä suoritus saada laiva turvallisesta satamaan, eikä silloin mietitä tyylipisteitä. Elämysten tarjoaminen asiakkaille motivoi myös ja iloiset kiitokset risteilyn jälkeen lämmittävät mieltä. Laivatyöhön kuuluu myös sellaista, mikä ei itselleni ole koskaan ollut läheistä, kuten koneiden kanssa työskentely. Jos ongelmia ilmenee, ei oma tietämykseni pitkälle riitä, vaan joudun kysymään apua viisaammilta ja aina apu ei ole välttämättä saatavilla heti tarpeen tullen. Kyseessä oli myös itselleni uusi alus m/s Silver Moon, joka liikennöi pääasiassa Hämeenlinnan vesillä, missä en ole itse aiemmin työskennellyt.
Olen huomannut, että tällaisissa tilanteissa alan miettiä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Mielessäni pyörii kauhukuvia siitä, mitä voisi sattua. Samat ajatukset iskiviät, kun minua pyydettiin toukokuussa äänittämään tv-ohjelmaa. Siitä oli yli vuosi, kun olin viimeksi ollut äänitarkkailijana. Suostuin, mutta aloin jälleen pelkäämään, miten suoriudun, kun rutiini on väljähtänyt. Kipparina vastuu on jo paljon suurempi, sillä kyseessä on aluksen ja ihmisten turvallisuus. Punnitsin asiaa ja onneksi jälleen uskalsin tarttua haasteeseen, vaikka olisi ollut helppo myös kieltäytyä. Stressi oli alkuun kova, kun oli paljon uusia juttuja omaksuttavana, tuntuma ajamiseen olematon ja mm. Lempäälän kanava on joka kerta jännittävä kokemus. Tietysti haasteiden voittaminen on hienoa ja kaikki se, mistä nautin vuosia sitten on edelleen antoisaa. Olisin menettänyt taas paljon, jos olisin antanut pelon voittaa. Erityisen hauskaa on ollut leikkiä merirosvoa.
Pyrin tarttumaan kaikkiin tarjoutuviin mahdollisuuksiin, mutta usein pelot saavat pohtimaan suostunko. Onneksi tilanteen osaa kerta kerralta käsitellä paremmin, mutta ei se helppoa ole vieläkään, vaikka aika monta jännää seikkailua on jo tullut selvitettyä menestyksellä. Epämukavuuden välttely ja varman päälle pelaaminen eivät taida tarjota kuin näennäistä turvaa. Hinta on kuitenkin se, että voi menettää uusia hienoja kokemuksia ja oppeja sekä estää henkilökohtaisen kasvun, jos vastaa ei.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti