Kreikkalainen filosofi Herakleitos totesi aikanaan panta rhei, kaikki virtaa. Hän vertasi elämää jokeen, jonka vesi vaihtuu joka hetki. Et koskaan voi astua samaan virtaan. Hän ei ole ainoa viisas, joka on todennut, että yksi elämän laki on jatkuva muutos. Usein emme arjessamme muutosta huomaa, mutta joka hetki oma kehommekin muuttuu, niin kuin asiat ympärillämme.
Olen seurannut täällä Intiassa uutisointia Suomesta. Kansakunta kuohuu niin pakolaistulvan kuin väistämättä edessä olevien talouspoliittisten muutosten kanssa. Ottamatta kantaa siihen, mitä näiden asioiden kanssa pitäisi tehdä, pohdiskelen muutoksen aikaa yksilön näkökulmasta ja mitä mahdollisuuksia se avaa.
Muutos on siis elämän laki. Joko tappelemme vastaan ja voimme koittaa viivyttää sitä, koska se vaikuttaa meihin missäkin asiassa tai voimme hypätä mukaan virran vietäväksi, taistelematta sen voimaa vastaan. Itse kipuilen suurten muutosten keskellä. Elämäni on muuttunut perusteellisesti: uusi maa ja kulttuuri, täysin uusien asioiden opiskelua lähes ilman mitään taustaa aiheisiin, lisäksi asuminen hinduluostarissa tekee elämisestä totaalisen erilaista. Olen itse valinnut muutoksen, joten se on toki eri asia, kuin joutua tekemään jotain pakon edessä. Haasteet ovat silti haasteita ja enkä voi sanoa eläväni mukavuusalueellani juuri nyt.
Reppureissullani huomasin, kuinka ihminen sopeutuu. Viitisen vuotta sitten olin vahvasti sitä mieltä, etten ehkä pystyisi edes soluasunnossa asumaan. Halusin mahdollisuuden omaan rauhaan. Jännitinkin, miten tulen reppureissulla nukkumaan. Tulisin asumaan hostelleissa ja ties missä meluisissa ja rauhattomissa paikoissa. Lopulta nukuin matkalla varsin hyvin, vaikka millaisissa olosuhteissa. Joskus oli melua, välillä paljon ihmisiä samassa huoneessa, toisinaan ei ollut kuin betoni alla, eikä intialainen yöbussi kuulu parhaimpiin nukkumapaikkoihin. Aina sain kuitenkin sen verran unta, ettei se matkaa häirinnyt. Tällä hetkellä nukun vankilan selliä muistuttavassa huoneessa kahden vaihtuvan kämppiksen kanssa. Ei paras ratkaisu, mutta hämmästyttävän hyvin tilanteeseen silti sopeudun. Suuri ero siihen Turkkaan, millaiseksi itseni vuosia sitten luokittelin.
Tavaraa minulla ei ole paljoa mukana. Hiukan vaatteita, läppäri ja puhelin jne. Elämä on kohtalaisen askeettista, mikä on ihan piristävää, sillä olen minimalistisesta elämäntavasta ollut jo pidempään kiinnostunut. Nyt pääsen sitä käytännössä kokeilemaan. En sinänsä kaipaa mitään erityistä, mutta olisihan se joskus mukava katsoa vaikka leffa hyvässä kotiteatterissa. Iloa arkeen tulee maukkaista aterioista (vain kasvisruokaa tarjolla), keskusteluista ihmisten kanssa, punttisalista ja joogasta, kirjojen lukemisesta sekä Arabianmeren auringonlaskuista.
Ympäristön ja olosuhteiden muutos voi tarjota mahdollisuuden muuttaa omaa elämäänsä, jos sellainen on ollut ajatuksissa. Joskus ulkoinen muutos antaa motivaation ja uskalluksen tehdä jotain, mitä ei ole vielä uskaltanut toteuttaa. Itse kohtasin muutoksen töideni suhteen vuosi sitten, kun menetin kaksi minulle ”kuulunutta” työprojektia. Ylen yt-neuvottelut heijastuivat minunkin toimintaani, vaikka en palkollinen ollutkaan. Olin jo passivoitunut töiden suhteen ja tein ne projektit mitkä sain, mutta nyt tilanteeni muuttui radikaalisti. Olisin voinut ottaa nokkiini ja jäädä surkuttelemaan tilannetta. Positiivinen puoli oli kuitenkin se, ettei minulla ollut enää mitään erityistä syytä olla Suomessa ja uskalsin vihdoin lähteä reppureissulle. En tiedä olisinko reissuun päässyt, ainakaan pelkän menolipun kanssa, jos olisin tiennyt projektin odottavan. Olin jo pari vuotta tuntenut, että elämäni tulee muuttumaan, joten nyt se sitten vihdoin konkretisoitui.
Muutosta emme voi estää, mutta sen suuntaan voimme yrittää vaikuttaa. Sopeudumme myös tilanteisiin, jotka voivat nyt tuntua ongelmallisilta. Yrittämällä löytää muutoksen hyvät puolet, saatat huomata, että se ajaa sinua juuri siihen suuntaan, minne haluaisitkin kulkea.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti