Tiedon hakeminen on nykyään todella helppoa. Sitä ei tarvitse edes hakea aktiivisesti, sillä jo Facebookin seuraaminen tuo eteen paljon uutisia, lehtiartikkeleita, blogeja, sivustoja jne. Tällä hetkellä elän tietotulvan keskellä, sillä ei pelkästään opiskeleminen yliopistolla, vaan myös eläminen äiti Amman ashramissa, tuottaa melkoisen määrän uutta informaatiota. Lisäksi minulla on aina kirja tai useampi luettavana.
Nyt huomaan varsin hyvin, kuinka informaation määrä uuvuttaa. Uusi tieto saattaa koskea niin arjen askareita kuin hengellisiä teorioita. Huomaan kuitenkin, että tässä jatkuvassa ravistelussa on myös hyötynsä. Ensinnäkin se tuo itsestäni esiin uusia puolia, mutta pakottaa myös miettimään mitä olet itse asioista mieltä. Miten suhtaudut mihinkin tietoon ja minkä painoarvon annat omille tuntemuksille ja ajatuksille.
Ymmärsin sen, että omalla kohdallani parhaat oivallukset tulevat, kun en ole tiedon äärellä. Vuosi sitten tein ensimmäisen erämaavaellukseni. Vietin viisi yötä yksin Lemmenjoen alueella. Siellä vahvistui ajatus siitä, että alan kirjoittamaan blogia. Oma rauha, ilman nettiä ja ihmiskontakteja auttoivat kuuntelemaan itseäni. Himalajalla vaelsin yhteensä 28 päivää, 20 päivää vaihtelevalla porukalla ja loput kahdeksan päivää yksin. Siellä aukeni myös yhteys johonkin pelottomaan ja turvalliseen tilaan. Ideat virtasivat ja tuntui, että sisäinen kriitikkoni oli lomalla. Saatoin antaa ideoiden vain tulla ja tuntea, että juuri tällä tavoin kannattaa toimia tulevaisuudessa. Palattuani Suomeen kriitikkoni oli jälleen valppaana ja ideat tuntuivatkin turhilta ja tyhmiltä. Juhannuksen jälkeen lähdin taas yksin Lappiin vaeltamaan ja luonnon keskellä saavutin uudelleen rentouden. Elämä vaikutti jälleen yksinkertaisen selkeältä. Ei missään nimessä varmalta ja ennustettavalta, mutta minulle tuli vahva tunne, että ideat kannattaa toteuttaa.
Minulle vaeltaminen ja luonto toimivat rentoutuksen lähteenä. En tiedä mistä ajatukset silloin pulppuavat. Saanko yhteyden syvemmälle sisinpääni vai aukeaako kanava jonnekin ilon ja valon lähteeseen. Ei sillä edes ole väliä. Tärkeintä on se, että tällä tavoin voin saavuttaa tilan, jossa tunnen ja näen elämän puhtaammin ilman pelkoja. Kannustan etsimään sinun rauhan lähteesi ja viettämään siellä aikaa mahdollisimman usein. Itse taidan päästä seuraavan kerran nauttimaan luonnon rauhasta vasta joululomalla. Siihen asti koitan pysyä tolkuissani tietotulvan keskellä.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti