Olen nyt ollut neljä viikkoa Intiassa ja juuri käynnistyi kolmas kouluviikko. Opiskeluissa ei ole vielä kunnolla päästy vauhtiin, kun on erilaisia juhlapyhiä, lakkoja ja muita erikoisuuksia. Tunnelma on juuri tällä hetkellä hyvä. Päivän luennot olivat mielenkiintoiset. Meillä oli niin psykologiaa kuin myös ensimmäinen luento länsimaista filosofiaa. Välillä ajatukset ovat kuitenkin olleet varsin ahdistuneita ja epävarmoja. Miksi olen täällä? Haluanko olla täällä vai halunko olla jossain muualla?
Kirjoitin reflektoinnin siitä, kuinka tänne päädyin. Muutos elämääni on melkoinen. Hyppäys vieraaseen kulttuuriin. Vanhan ja tutun taakse jättäminen. Asuminen hindu ashramissa, keskellä varsin vilkasta hengellistä elämää, on välillä henkisesti haastavaa. En voi sinänsä valittaa, sillä jostain tällaisesta olen tavallaan haaveillutkin. Tutustumisesta pitkäikäisen ja erilaisen kulttuurin ajatteluun ja perinteisiin. Mahdollisuudesta päästä seuraamaan läheltä ihmisiä, ketkä omistautuvat henkiselle elämälle. Keskusteluista ihmisten kanssa, keihin en muuten törmäisi. Näihin toiveisiin on vastattu erittäin runsaalla tarjonnalla. Oppia ja ihmettelyä on tullut niin pienistä arkisista käytännön asioista kuin elämän suurista kysymyksistä.
En voi kuitenkaan kehua, että siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen olisi kivuton. Vaikka asiat ovat sujuneet hienosti, niin toki erilaisia kummastelun aiheita tulee väkisinkin. Miksi joku asia on niin vaikea hoitaa? Pitääkö tosiaan täyttää 16. kertaa samat kysymykset sisältävä lomake? Herääminen viideltä temppelistä kantautuvaan aamurukoukseenei aina naurata. Pyrin suhtautumaan eteeni tuleviin asioihin avoimesti tutustuen, tutkien ja tunnustellen. Vältän hyppäämistä joukon mukana mihinkään suin päin, mutta en myöskään halua torjua uusia asioita vain siksi, että ne tuntuvat oudolta. Arjen muutoksen lisäksi saan ja joudun käsittelemään paljon sitä, kuinka elämän ja maailman hahmotan. Vieras uskonto ja vahvasti Amman jumalallisuuteen uskovat ashramin asukit antavat paljon miettimistä. On hienoa, että joudun asioita kyseenalaistamaan ja jäsenmään maailmankuvaani. Prosessi on kuitenkin myös rankka. Välillä olen todellakin hukassa, kun mietin, millaista elämän pitäisi olla ja mihin se pitäisi käyttää. Voisin yhtä hyvin lähteä vaeltamaan uusiin maihin ja kokea sitä seikkailun täyteistä elämää, jota vietin alkuvuoden. Mikä on minulle tärkeää? Mihin haluan aikaani panostaa?
En voi väheksyä sitäkään, että uran ja töiden hylkääminen kauhistuttaa välillä. En tiedä miten tulevaisuudessa elantoni hankin. En sinänsä sulkenut ovia takanani, joten voin myöhemmin palata television pariin. Luulen, että uudet tuulet puhaltavat jatkossa ja tulen tekemään juttuja, joita en osaa vielä edes ajatella. Toivon silti, että jotain projekteja tulee eteeni myös liikkuvan kuvan parissa. Uskon siihen, että löydän uusia tapoja hankkia katetta tilille niin, että voin toteuttaa asioita joihin suhtaudun intohimoisesti. Luotan myös siihen, että johtaa tieni minne tahansa, niin täällä kokemani asiat kasvattavat minua. Olen täällä vain puoli vuotta, vuoden tai koko kaksi vuotta, opin takuulla uusia asioita, joiden merkityksen ymmärränkin ehkä paljon myöhemmin. Suurin oppi voi olla jotain aivan muuta, kuin mitä sen nyt ajattelen olevan.
Ostin tänään lentolipun Suomeen marraskuun 27. päivälle, joten siihen saakka aion katsoa miltä touhu tuntuu. Tuohon mennessä luultavasti tiedän, vastaako opiskelu tiedonjanooni ja olen nähnyt, millaiseksi arkeni yliopiston ja ashramin tohinassa on muodostunut. Nyt koitan vain opetella nauttimaan siitä, mitä elämä tarjoaa tässä ympäristössä. Teen muutoksia sijaintiini ja aktiviteetteihini myöhemmin, jos jokin muu juttu tuntuu kutsuvan selkeästi enemmän.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti