Ennen kuin sukellan enneagrammin saloihin, haluan kiittää saamastani kannustavasta palautteesta niin somessa kuin kasvotusten. Vaikka palautteen ei pitäisi antaa sokaista mihinkään suuntaan, on toki hienoa kuulla, että jotkut ovat tekstini lukeneet ja tsemppaavat kirjoittamaan lisää. Myös palaute siitä, että "näyttää ilkeästi huuhaalta ja psykokulttuurilta" on paikallaan. Tämä on puhdasta, ehkä jopa likaista kokemani suodatusta, jonka yritän kirjalliseen muotoon saattaa. Oletan jokaisen suhtautuvan kriittisesti kaikkeen mitä netistä löytyy ja punnitsevan itsenäisesti, mikä on huttua, mikä ei ja mikä jotain siltä väliltä. Meitä on niin moneen lähtöön, että joidenkin ärsytyskynnys varmasti ylittyy höpinöistäni. He tuskin tarinoitani jaksavatkaan lukea. Uskon kuitenkin, että löytyy myös niitä, jotka kallistuvat maailmankatsomuksensa suhteen samaan suuntaan kuin minä. Olkoon nämä tekstit siis meille hörhöille, jotka tutkivat ja tutustuvat mieltään askarruttaviin asioihin avoimesti, oli taustalla sitten vankka tutkimus tai vain joidenkin hyväksi kokema juttu. Toiset löytävät rauhaa elämäänsä tieteen löydöksistä, toiset taas saavat saman tunteen enkeleiltä, sielunvaelluksesta tai vaikkapa joltain lukuisista jumalista. Toisia taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Itse en tiedä mikä on totta ja mikä ei, mitä todellisuus ylipäätänsä on, mutta suhtaudun kaikkien kokemuksiin avoimesti kuunnellen. Jaetaan kokemuksiamme rohkeasti ja muistetaan, että jokaisella meistä on oma yksilöllinen totuutensa.
Sitten itse asiaan. Persoonallisuusenneagrammi jakaa ihmiset yhdeksään erilaiseen persoonallisuustyyppiin. En ala tarkemmin selittämään teoriaa, sitä on niin paljon, että parempi lukea itse. Lyhyesti ilmaistuna eri tyypeillä on eri asiat jotka motivoivat. On asioita joita kohti pyritään ja juttuja mitä pyritään välttämään. Kun tunnistaa omia syvempiä motiiveja, on helpompi luoda itselleen elämä, jossa voi toteuttaa noita luontaisia motiiveja. Jos toimii paljon sillä alueella, jota sisin pyrkii välttämään turhautuu ja stressaantuu helposti esimerkiksi töiden parissa. Olen kokeillut. Ideaali tilanne olisi se, ettemme tarvitse suojaksemme mitään persoonallisuustyyppiä. Olisimme tavallaan tasaisesti kaikkea, mutta tuohon pääseminen vaati jo melkoista keskittymistä henkiseen elämään. Ja onko se edes elämän tarkoitus? Ehkä inhimillisyys rosoineen on elämän pointti. Jokainen meistä on silti oma yksilönsä. Enneagrammi on vain yksi tapa jakaa ihmisiä lokeroihin ja pyrkiä luomaan ymmärrystä sekä itseä että toisia kohtaan. Jutun lopusta löytyy linkkejä, joiden avulla voit lukea enneagrammista lisää, tehdä testin ja jos innostus iskee, niin tutkia syvemmin tyyppikuvauksia. Kerron mitä kokemuksia itselläni on enneagrammista itsetuntemuksen työkaluna. Tuntuu vaikealta tiivistää parin vuoden aikana syntyneitä huomiota, mutta yritän saada jotain avatuksi.
Tutustuin enneagrammiin pari vuotta sitten. Tein testin ja tutkailin mitä tyypistäni sanottiin. Tuntui melkoisen tutulta. Varsinainen vakuuttuminen tuli sitten, kun luin Enneagram Instituten sivuilta todella pitkän ja kattavan kuvauksen tyypistäni. Se ei ollut mitään Me naiset tyylistä mukavaa tekstiä, vaan melko karua luettavaa. Tiesin kuitenkin, että se pitää paikkansa. Olin hämmästynyt kuinka hyvin oli tiivistetty kaikki se ja enemmän, mitä olin 30 vuoden aikana voinut itsessäni huomata. Analyysi oli kasattu niin selkeään pakettiin, että ei voinut kuin ihmetellä. Ainoa mikä omassa elämässäni ei sopinut tekstiin oli se, etten ollut päihteiden kanssa ajautunut minkäänlaisiin ongelmiin. En olisi itse osannut pukea löytöjäni tuohon muotoon, mutta kun sen joku oli tehnyt, sitä vain nyökkäili hämmästyneenä.
Oma tyyppini on nelonen ja lainaan tähän Wikipedian kuvauksen nelosista:
Neloset ovat herkkätunteisia, lämpimiä ja havainnoivia. Nelosia motivoi tarve ilmaista tunteitaan ja tulla ymmärretyksi, etsiä elämän tarkoitusta ja välttää tavanomaisuutta. Heidän huomionsa suuntautuu siihen, mitä puuttuu ja mikä on ainutlaatuista. He kuvittelevat jääneensä muiden hylkäämiksi ja haluavat erottua yksilöinä. Nelonen on yksi yleisimmistä hahmoista lastenkirjallisuudessa. Yleensä sillä on prinsessan tai naispäähenkilön rooli. Miesnelosista käytetään nimitystä melankolikko. Molempiin sukupuoliin pätevät kuitenkin samat ominaisuudet.
- Ominaisuuksia: Neloset ovat parhaimmillaan aitoja, lämpimiä, myötätuntoisia, kannustavia, puheliaita, voimakkaasti tuntevia, itseään tutkistelevia, yksilöllisiä, luovia, intuitiivisia, hienostuneita, kauneudentajuisia, tyylikkäitä, voimaperäisiä ilmaisijoita. Neloset ovat pahimmillaan masentuvia, tunteiltaan ailahtelevia, syyllisyyttä kantavia, liioittelevia, moralistisia, vetäytyviä, etäisiä, itsepäisiä, oikukkaita, itsekeskeisiä, valittavia, omistushaluisia, kontrolloivia sekä toisiin takertuvia prinsessoita.
Tämä on varsin suppea ja laimea kuvaus verrattuna siihen, mitä Enneagram Instituten sivuilta löytyy, mutta antaa hyvän yleiskuvan nelosia leimaavista piirteistä. Oma ongelmani oli pitkään, että keskityin tuohon negatiiviseen puoleen itsessäni. Tunsin olevani erilainen ja outo. Toki nelosuuteen kuuluu se ristiriita, että halutaan olla itsenäisiä erottuvia ainutlaatuisia yksilöitä, mutta silti kaivataan yhteisön hyväksyntää ja halutaan kuulua joukkoon. Tunnistin itsessäni tuon itkevän ja valittavan prinsessan, joka piehtaroi helposti melankoliassa ja keskittyy siihen mikä on huonosti, mitä elämästä puuttuu.
Varsinainen kultakausi tuolla kiukuttelulla oli, kun parikymppisenä erosimme lukioaikaisen ja ensimmäisen tyttöystäväni kanssa. Itsetuntoni oli todella pohjalla ja kipu jota tunsin oli niin fyysistä. Mietin joskus, että olisiko vain helpompi lopettaa elämä, jotta kipu lakkaisi. Onnekseni olin ystävystynyt itseäni kuutisen vuotta vanhemman fiksun mieshenkilön kanssa. Lähes päivittäin vaihdoimme maileja ja keskustelunkulku oli sitä, että minä manasin elämää ja maailmaa, hän tarjosi positiivisempia näkymiä. Tätä jatkui valehtelematta varmaan puoli vuotta. Maileja ei ole enää tallella, mutta olin niin raskas ja pessimistinen, että voin vain ihmetellä ja olla kiitollinen, miten hän jaksoi valitustani ja itseinhoani kuunnella. Tuolloin ilmaisin noita huonoja puolia varsin antaumuksella.
Enneagrammin myötä tuli viimein helpotus. Minähän on ihan ok, en ole ainoa, en ole yksin. Kaikki tämä on luonnollista minunlaiselleni ihmiselle. Vaikka olin vuosien mittaan osannut itseäni kehittää positiivisempaan suuntaan, en silti ollut oppinut suhtautumaan itseeni hyväksyvästi. Tärkeää oli myös ymmärtää, että nuo positiiviset asiat ovat todellakin totta. En pelkästään pysty luomaan ympärilleni pelottavaa ja raskasta ilmapiiriä. Myös luovuus, aitous ja myötätunto ovat minussa. Ne ovat vahvuuksiani. Rakentamalla elämästäni sellaista, että voin ilmaista itseäni, pystyn levittämään iloa, lämpöä ja kauneutta. Se että pystyin tunnustamaan tarvitsevani tietynlaisia asioita, mitä kaikki eivät tarvitse helpotti suuresti. Ei kannata koittaa olla jotain. Pitää vain olla.
Herkkyyteni aistia muiden tunteita aiheutti myös ongelmia. Otin herkästi asioita itseeni, vaikka siihen ei olisi ollut mitään syytä. Suuri oivallus oli ymmärtää myös se, että ihmisten ajatusmallit ja toimintatavat poikkeavat merkittävästi toisistaan. Olin 30 vuotta luullut, että kaikki ajattelevat ja toimivat suunnilleen samalla tavalla. Niinpä, kuinka tyhmäksi sitä itsensä tuntee...ja kuinka monta vastaavaa valaistumista vielä elämän aikana seuraakaan. Havahduin siihen, että en voi toisten sanomisten ja käytöksen perusteella tulkita, että he viestivät samaa asiaa, mitä itse viestisin samoilla sanoilla ja teoilla. Jos itse tekisin niin, haluaisin ehkä loukata. Kun toinen toimii siten, se ei välttämättä tarkoita hänen ilmaisussaan yhtään mitään erikoista. Vastaavasti vaikka itse koitan olla toista kohtaan huomioonottava, saattaa tämä eleeni ollakin toisella loukkaavaa. Tätä toki sattuu arjessa koko ajan, mutta tietoisuus siitä, että ei kannata tulkita toisen käytöstä liikaa, vähensi huomattavasti stressaamista asioista. En voi vaikuttaa muiden toimintaan, mutta voin vaikuttaa siihen miten muiden tarjoamiin ärsykkeisiin reagoin. Jokainen vastaa itse sisäisestä maailmastaan.
Kateus on nelosten "synti". Ihmettelin tuota aluksi. Enhän minä ole kateellinen, ei se ole minulta pois jos toisilla menee hyvin ja heillä on paljon omaisuutta jne. Sitten oivalsin, että kyllä, minä todellakin olen kateellinen ja puhun siitä vielä usein. Koska näen nelosen syvällisenä luuserina, joka velloo ja nauttii tuskaisista tunteista, olen kateellinen esimerkiksi exälleni. Hän on iloinen ja spontaani seiska. Pidän seiskoista paljon. Olen huomannut viehättyväni seiskojen energiasta, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Heidän elämään ei suru eikä murhe kuulu. Ikävät asiat unohdetaan ja kirmataan kohti uusia kivoja juttuja. Tämä on toki kärjistystä, on seiskoillakin ongelmansa, mutta noin se ajatteluni menee. Haluaisin olla yhtä kevytmielinen ja iloinen, vailla huolia ja murheita. Jälleen kerran se on omasta itsestä kiinni, kuinka paljon sitä murehtii ja velloo ikävissä asioissa. En edelleenkään ole täysin huoleton luonnonlapsi, mutta kun meinaan aloittaa sukelluksen melankoliaan, tiedän ettei se ole minulle hyväksi ja keskityn johonkin positiiviseen ajatukseen. Lähipiirini on muutoksen huomannut ja rentouden tunnen myös itse.
Neloset elävät paljon fantasiamaailmassa. Käyn läpi mennyttä, herkuttelen katkeransuloisilla muistoilla eläen niitä uudelleen. Toisaalta voin kuvittaa romanttisia tulevaisuudenkuvia. Työkaluna hyvä mielikuvitus ja asioiden pohtiminen on toki hieno juttu, mutta elämä tapahtuu tässä ja nyt. Helposti sitä menee hyvätkin hetket ohi, kun elää haaveissaan. Saatan myös käydä keskusteluja ihmisten kanssa mielessäni ja jatkaa todellisuudessa siitä, mihin mielikuvituskeskustelu on päättynyt. Selitän siis itselleni mitä muut jostain asioista ajattelevat...ja tietenkin se on vain oman mieleni tuotosta. Ei siis kovin hyödyllistä haaveilua. Helposti jään myös vain haaveilun tasolle. Saan hyviäkin ajatuksia ja ideoita, mutta alan ylianalysoimaan niitä ja lopulta en toteuta mitään. Et usko millainen ponnistelu oli saada tämä blogi ideatasolta toteutukseen. Kun kukaan ei kerro, että tämä on tehtävä, niin sitä helposti jää vain haaveilemaan ja odottamaan parempia fiiliksiä. Tunteet ovat niin tärkeä asia minulle, että ne rytmittävät elämääni helposti liikaa. Omiin tunteisiinkaan ei saa liikaa samaistua. Tunteita menee ja tulee, mikään ei ole pysyvää. Minä en ole yhtä kuin tunteeni. Tunne itse asiassa laittoi blogin lopulta syntymään. Se oli sisäinen paine siitä, että asiat olivat liian pitkään hautuneet, mutta en ollut kanavoinut niitä ulos. Tiesin, että minua ahdistaa julkaista ajatuksiani, mutta ahdistus siitä, etten julkaise niitä kävi liian suureksi. Tietoisuus siitä, että tuo fantasiointi ei ole minulle hyväksi, on auttanut herättelemään itseään useammin tähän hetkeen. Olen alkanut toimia enkä vain haaveilla.
Vielä viimeinen esimerkki vuoden takaa syksyltä. Olin ystäväni kanssa ajatutunut sellaiseen periaatteelliseen erimielisyyteen, että tunsin, etten halua enää näkökulmaani puolustaa. Lisäksi koin, että ystäväni ei ollut minua kohtaan rehellinen tunteidensa kanssa. En vain pystynyt olemaan häneen yhteydessä, olin liian ahdistunut. Lukaisin enneagrammin läpi ja tein uuden huomion tutusta tekstistä. Katkaisemalla yhteyden ystävääni osoitin vihani. Olin suhdettani vihaan pohtinut jo aiemmin syksyllä, enkä keksinyt mitä minä vihaisin. Nyt olin vihani kanssa läsnä. Vihani ei purkaudu raivoamalla, kuten vihaisuus klassisesti kuvataan. Minä isken syvälle ja sinne minkä koen tärkeimmäksi, syvään yhteyteen. Se voi kadota sormia napsauttamalla. Käsittelin tunteitani ja oivallustani. Lopulta olin valmis puhumaan asiasta ja selvitimme sitä. Tärkein oppi oli se, ettei ole väliä olemmeko kaikesta samaa mieltä. Ystävyys on juuri sitä, että haluaa olla toisen seurassa siitä huolimatta, että jotkut asiat nähdään eri näkökulmasta. Arvokas opetus rakkaudesta. Olin taas hiukan hyväksyvämpi itseäni ja muita kohtaan. Ei tuo kaikki tietysti enneagrammin ansiota ollut, mutta se oli hyvä työkalu sisäisen tilani käsittelyyn.
Olen esitellyt enneagrammia niin vanhemmilleni kuin tuttaville. Tunnen monta nelosta, mutta emme toki ole samanlaisia ihmisiä. Kommunikointi ja ymmärtäminen on kuitenkin erittäin helppoa. Syvällinen yhteys on muodostunut lähes välittömästi. Useimmat ovat enneagrammista itsensä tunnistaneet. Toiset taas suhtautuvat enneagrammiin kuin horoskooppiin. Kommentoidaan, että jos tuollaiseen alkaa uskoa, niin se muuttuu itseään toteuttavaksi. Se on riskinä minunkin mielestäni. Aina silloin tällöin kyseenalaistan olenko nelonen, onko enneagrammi muodostunut vain itseään toteuttavaksi profetiaksi. Tähän asti olen kuitenkin aina palannut sen pariin takaisin, mutta aina välillä on hyvä epäillä itseään. Päämärähän on vain saavuttaa sisäinen rauha. Millä ja miten sen saavuttaa, ei sillä kai ole merkitystä?
Wikipedian hyvä tietopaketti enneagrammista.
Toimiva suomenkielinen testi, tyyppikuvaukset vähän hattaraisia.
Käteviä englanninkielisiä tiivistyksiä tyypeistä ja motiiveista.
Täältä löytyy dataa sen verran kuin jaksaa lukea ja syventyä, suosittelen.
Maalasinkohan nelosista liian kyyneleisen kuvan :D
- Turkka
En enää ihmettelekään, että olemme samanlaisista asioista kiinnostuneita, olenhan itsekin enneagrammi nelonen. Perehdyin enneagrammin saloihin jo jokunen vuosi ennen sinua ja aaah, mikä helpotus se oli minulle. Tajusin, ettei minussa ole mitään vikaa vaan olen ihan tyypillinen enneagramminelonen :)
VastaaPoistaJep, varmasti juttuni juuri nelosten makuhermoja kutkuttelee. :)
VastaaPoistaTää oli mielenkiintoinen! Mä oon kakkonen ja todella tunnistin itseni, hyvistä ja huonoista puolista.
VastaaPoistaHyviä pointteja kirjoittelet. Itsekin oon paljonkin tutustunut enneagrammiin ja tunnen useita 4 tyyppejä, joskus luullut vuosia sitten itsekin olevani 4. Olen syvällinen, pohdiskeleva ja syvästi tunteva, joka etsii aitoa ja syvää yhteyttä ihmisiin sekä merkityksellisyyttä. Aistin myös helposti muiden tunteet, energian ja ilmapiirin. Tykkään myös lähes poikkeuksetta seiskoista, koska heidän energiansa on niin virkistävää ja positiivista. En siis kuitenkaan koe olevani 4, kun mietin kokonaisuutena persoonallisuustyyppiä. Jostain syystä kuitenkin tunnen useita 4-tyyppejä, että jokin meillä natsaa :D Mukavaa vaihteeksi lukea miespuolisen 4 pohdintoja, kun yleensä tulee 4-naisia vastaan.
VastaaPoistaMikä MBTI tyyppi olet? Usein 4, joita tunnen, ovat INFJ/INFP (joskus myös E) mietin pitääkö tämä sinunkin kohdallasi paikkaansa.
Terveisin tyyppi 9, nainen
Moi!
VastaaPoista4, 5 ja 9 yhdistää "syvällinen viestintätyyli, joka puolestaan korostaa monipuolista paneutumista ulkoisiin ja sisäisiin tekijöihin. Asioiden prosessointi on monipuolista ja tyyli pohdiskeleva". Tämä varmasti edesauttaa sujuvaa kommunikointia.
Arvasit oikein, INFJ on MBTI-tyyppini. Tuota J vai P kysymystä pyörittelin jossain kohtaa paljon, mutta kyllä se tuo J kuitenkin on. Asiaa valaisi paljon se, kun keskustelin INFP:n kanssa ja vertailimme ajatteluamme ja toimintaamme eri tilanteissa.
- Turkka