Vuoden vaihteessa kulttuuriimme kuuluu muistella mennyttä ja unelmoida tulevasta. On muutoksen aika. Itse en uudenvuodenlupauksia harrasta, mutta pidän tästä symboliikasta. Se on hyvä tekosyy aktivoitua toteuttamaan omia tavoitteitaan, saada itsensä liikkeelle ja toimia, kuten kirjoittaa tällainen itsepsyykkausteksti.
Minun teemani vuodelle on jälleen siirtää enemmän ideoitani käytäntöön. Viime vuonna huomasin toden teolla, kuinka moni kutkuttava idea jäi jälleen vain ajatuksiini, tai toteutus kantoi vain puoleen matkaan. Kaikkia ideoita ei tietenkään tarvitse toteuttaa. Osa kuuluu piristävän haaveilun piiriin. Moni olisi kuitenkin ollut mahdollista tehdä todeksi.
Olen oppinut sen, että tyytyväisyyteni elämään rakentuu siitä, että toteutan itseäni. Kun saan jonkun jutun käyntiin, nautin itse tekemisestä, mutta myös projektin valmiiksi saattaminen tuntuu hyvältä. Tähän ei myöskään vaikuta se, onko lopputulos kaikilla mittareilla onnistunut. Tärkeintä on se, että olen luonut, uskaltanut ja yrittänyt. Mukava bonus on se, jos touhuni tuo iloa toisille ja kantaa hedelmää. Jos vain kehittelen ideoita mielessäni, mutta en toteuta niitä, jään vaille tekemisen iloa ja aikaansaamattomuuteni harmittaa.
Oma apuvälineeni ideoiden toteuttamiseen, on luoda deadline. Jotkut opettelevat jonkun asian tai tekevät luomuksen ja sitten miettivät, mitä sen kanssa tehdä. Oma prosessini toimii niin päin, että saan vision ja sitten pitää luoda tarve toteuttaa se. Varata tila, sopia puhe, saada tilaus musiikista tai jotain muuta vastaavaa. Näin ”pakotan” itseni aloittamaan käytännön työn ja sivutan tietoisesti lamauttavat, toiminnan lykkäämistä puoltavat perfektionistiset ajatukset.
Olen pitkään halunnut tutustua enemmän jazzin maailmaan ja soittamiseen. En kuitenkaan löydä motivaatiota harjoitella vain omaksi ilokseni. Ratkaisu olikin sopia musiikkoystäväni kera, että buukkaamme keikan, jotta on syy harjoitella yhdessä. Kävin eilen sopimassa ravintolan omistavien ystävieni kanssa, että tulemme maalis-huhtikuussa jazzailemaan heidän asiakkaidensa iloksi. Näin saan motiivin harjoitella, sillä haluan tarjota yleisölle mukavaa kuultavaa, vaikka en toki hetkessä jazz-virtuoosiksi muutukaan.
Blogini suhteen olen tsempannut jo hetken aikaa. Olen keskittynyt kielen parantamiseen, tekstin tiivistämiseen ja kirjoittamaan entistä useammin, ideoita kun syntyy paljon. Tavoitteeksi otan kirjoittaa kerta viikkoon. Mielessäni on myös luovapaja aikuisille, aikuisten leikkikerho. Ideana on tarjota aikuisille mahdollisuus harrastaa pari tuntia viikossa erilaisia luovia ja kenties lapsekkaiksi miellettyjä asioita. Ohjelmaan voisi kuulua mm. muovailuvahalla taiteilua, vesivärimaalausta, pieniä näytelmiä, runon ja tarinan kirjoitusta, improvisointia, rajana vain mielikuvitus.
Ilokseni voin myös kertoa sen, että ryhtiliikkeeni innoittamana, järjestän uudestaan Oman polun oivallus -työpajan. Kuten todettua, vuoden vaihtuminen on hyvää aikaa miettiä, mihin toivoo oman polkunsa johtavan ja mitä sen eteen voi tehdä. Lisätietoja työpajasta löydät täältä.
- Turkka
Minun teemani vuodelle on jälleen siirtää enemmän ideoitani käytäntöön. Viime vuonna huomasin toden teolla, kuinka moni kutkuttava idea jäi jälleen vain ajatuksiini, tai toteutus kantoi vain puoleen matkaan. Kaikkia ideoita ei tietenkään tarvitse toteuttaa. Osa kuuluu piristävän haaveilun piiriin. Moni olisi kuitenkin ollut mahdollista tehdä todeksi.
Olen oppinut sen, että tyytyväisyyteni elämään rakentuu siitä, että toteutan itseäni. Kun saan jonkun jutun käyntiin, nautin itse tekemisestä, mutta myös projektin valmiiksi saattaminen tuntuu hyvältä. Tähän ei myöskään vaikuta se, onko lopputulos kaikilla mittareilla onnistunut. Tärkeintä on se, että olen luonut, uskaltanut ja yrittänyt. Mukava bonus on se, jos touhuni tuo iloa toisille ja kantaa hedelmää. Jos vain kehittelen ideoita mielessäni, mutta en toteuta niitä, jään vaille tekemisen iloa ja aikaansaamattomuuteni harmittaa.
Oma apuvälineeni ideoiden toteuttamiseen, on luoda deadline. Jotkut opettelevat jonkun asian tai tekevät luomuksen ja sitten miettivät, mitä sen kanssa tehdä. Oma prosessini toimii niin päin, että saan vision ja sitten pitää luoda tarve toteuttaa se. Varata tila, sopia puhe, saada tilaus musiikista tai jotain muuta vastaavaa. Näin ”pakotan” itseni aloittamaan käytännön työn ja sivutan tietoisesti lamauttavat, toiminnan lykkäämistä puoltavat perfektionistiset ajatukset.
Olen pitkään halunnut tutustua enemmän jazzin maailmaan ja soittamiseen. En kuitenkaan löydä motivaatiota harjoitella vain omaksi ilokseni. Ratkaisu olikin sopia musiikkoystäväni kera, että buukkaamme keikan, jotta on syy harjoitella yhdessä. Kävin eilen sopimassa ravintolan omistavien ystävieni kanssa, että tulemme maalis-huhtikuussa jazzailemaan heidän asiakkaidensa iloksi. Näin saan motiivin harjoitella, sillä haluan tarjota yleisölle mukavaa kuultavaa, vaikka en toki hetkessä jazz-virtuoosiksi muutukaan.
Blogini suhteen olen tsempannut jo hetken aikaa. Olen keskittynyt kielen parantamiseen, tekstin tiivistämiseen ja kirjoittamaan entistä useammin, ideoita kun syntyy paljon. Tavoitteeksi otan kirjoittaa kerta viikkoon. Mielessäni on myös luovapaja aikuisille, aikuisten leikkikerho. Ideana on tarjota aikuisille mahdollisuus harrastaa pari tuntia viikossa erilaisia luovia ja kenties lapsekkaiksi miellettyjä asioita. Ohjelmaan voisi kuulua mm. muovailuvahalla taiteilua, vesivärimaalausta, pieniä näytelmiä, runon ja tarinan kirjoitusta, improvisointia, rajana vain mielikuvitus.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti