Lauantaina 28.10. pidin ensimmäisen Oman polun oivallus -työpajan. Idean kypsyttelyn voi katsoa kestäneen parisen vuotta. Toukokuussa runko hahmottui sattumalta mieleeni saunan lauteille ja sen jälkeen olikin jäljellä enää käytännön toteutus.
Työtä kuitenkin riitti paljon, kun piti tutkia tarkemmin mitä tietoa haluan työpajan osallistujille eri osioissa tarjota. Lisäksi nettisivut kaipasivat päivitystä ja uutta sisältöä. Piti raapustaa esittelyteksti työpajalle, valita sopiva tila, perustaa nettikauppa, tutustua verkkomainontaan ja paljon muuta pientä, mutta aikaa vievää säätämistä. Tarkoitukseni oli ottaa myös uudet promokuvat ja teettää kiva logo työpajalle, mutta ne jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.
Tiesin, ettei tilaisuuden markkinointi omilla resursseillani ole kaikista tehokkainta, mutta oletin Facebookin avulla tavoittavani ihmisiä. Kun olin ensin opetellut mainonnan tekniset salat, sain julkaistua mainoksia, mutta lopulta huomasin, että en tavoita ihmisiä niin hyvin kuin olin kuvitellut.
Olin kysellyt kommentteja työpajan sisällöstä ja palaute oli varsin positiivista. Viimeinen ilmoittautumispäivä kuitenkin lähestyi vauhdilla ja yhtään osallistujaa ei vielä ollut. Olin varautunut siihen, että työpaja saattaa peruuntua osallistujien uupuessa, mutta suurin huoleni oli, jos en pääse testaamaan työpajan toimivuutta. Uskoin sen toimivan, mutta varmuus tulee vasta sitten, kun tietää, kuinka osallistujat työpajan kokevat.
Halusin joka tapauksessa pitää työpajan, joten koitin viimeisellä viikolla haalia muutaman osallistujan tuttujen kautta, tarjoten työpajan ilmaiseksi palautetta vastaan. Tämäkin osoittautui lyhyellä varoitusajalla varsin haastavaksi tehtäväksi. Lopulta onnistuin löytämään kolme henkilöä, keiden aikatauluihin lauantai sopi.
Olin varsin tyytyväinen, kun menin valmistelemaan Olotila Moyoa työpajaa varten. Iltapäivä sujui mukavasti ja oli hienoa, että työpajan teema kosketti jokaisen koekaniinin elämää juuri sopivasti. Konsepti toimi käytännössä ja huomasin, kuinka onnistuin auttamaan elämän suunnan pohdinnoissa. Tärkeintä oli jälkikäteen saamani palaute, jossa osallistujat omalla tyylillään kertoivat, millainen kokemus työpaja oli heille.
Epäonnistuminen kyllä harmittaa. Syitä voi olla lukuisia työpajan sisällön kiinnostavuudesta markkinoinnin tehottomuuteen ja väistämättä oma tunnettuus, tarkemmin sanottuna sen puute, vaikuttaa. Ihmisiltä saamani palautteen perusteella teema on kuitenkin mielenkiintoinen, joten seuraavalla kerralla panostan lisää markkinoinnin suunnitteluun. Oma tunnettuus paranee luultavasti hiljalleen, kun tekee ja testaa ideoita käytännössä, uskaltaen myös huudella, että "hei tyypit, mä teen tällaista ja tämä on musta tosi siistiä". Tietysti on sekin mahdollisuus, että työpaja tai muut projektit eivät missään kohtaa saa tuulta purjeisiinsa kunnolla.
Osallistujien palaute oli niin hyvä, että kokeilen toisen kerran ensi vuoden puolella. Tunne on maaginen, kun huomaa onnistuneensa luomaan oikeanlaisen tunnelman, jossa osallistujat oivaltavat asioita itsestään ja elämästään. Siinä hetkessä tuntee todella onnistuneensa.
- Turkka
Työtä kuitenkin riitti paljon, kun piti tutkia tarkemmin mitä tietoa haluan työpajan osallistujille eri osioissa tarjota. Lisäksi nettisivut kaipasivat päivitystä ja uutta sisältöä. Piti raapustaa esittelyteksti työpajalle, valita sopiva tila, perustaa nettikauppa, tutustua verkkomainontaan ja paljon muuta pientä, mutta aikaa vievää säätämistä. Tarkoitukseni oli ottaa myös uudet promokuvat ja teettää kiva logo työpajalle, mutta ne jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.
Tiesin, ettei tilaisuuden markkinointi omilla resursseillani ole kaikista tehokkainta, mutta oletin Facebookin avulla tavoittavani ihmisiä. Kun olin ensin opetellut mainonnan tekniset salat, sain julkaistua mainoksia, mutta lopulta huomasin, että en tavoita ihmisiä niin hyvin kuin olin kuvitellut.
Olin kysellyt kommentteja työpajan sisällöstä ja palaute oli varsin positiivista. Viimeinen ilmoittautumispäivä kuitenkin lähestyi vauhdilla ja yhtään osallistujaa ei vielä ollut. Olin varautunut siihen, että työpaja saattaa peruuntua osallistujien uupuessa, mutta suurin huoleni oli, jos en pääse testaamaan työpajan toimivuutta. Uskoin sen toimivan, mutta varmuus tulee vasta sitten, kun tietää, kuinka osallistujat työpajan kokevat.
Halusin joka tapauksessa pitää työpajan, joten koitin viimeisellä viikolla haalia muutaman osallistujan tuttujen kautta, tarjoten työpajan ilmaiseksi palautetta vastaan. Tämäkin osoittautui lyhyellä varoitusajalla varsin haastavaksi tehtäväksi. Lopulta onnistuin löytämään kolme henkilöä, keiden aikatauluihin lauantai sopi.
Olin varsin tyytyväinen, kun menin valmistelemaan Olotila Moyoa työpajaa varten. Iltapäivä sujui mukavasti ja oli hienoa, että työpajan teema kosketti jokaisen koekaniinin elämää juuri sopivasti. Konsepti toimi käytännössä ja huomasin, kuinka onnistuin auttamaan elämän suunnan pohdinnoissa. Tärkeintä oli jälkikäteen saamani palaute, jossa osallistujat omalla tyylillään kertoivat, millainen kokemus työpaja oli heille.
Epäonnistuminen kyllä harmittaa. Syitä voi olla lukuisia työpajan sisällön kiinnostavuudesta markkinoinnin tehottomuuteen ja väistämättä oma tunnettuus, tarkemmin sanottuna sen puute, vaikuttaa. Ihmisiltä saamani palautteen perusteella teema on kuitenkin mielenkiintoinen, joten seuraavalla kerralla panostan lisää markkinoinnin suunnitteluun. Oma tunnettuus paranee luultavasti hiljalleen, kun tekee ja testaa ideoita käytännössä, uskaltaen myös huudella, että "hei tyypit, mä teen tällaista ja tämä on musta tosi siistiä". Tietysti on sekin mahdollisuus, että työpaja tai muut projektit eivät missään kohtaa saa tuulta purjeisiinsa kunnolla.
Osallistujien palaute oli niin hyvä, että kokeilen toisen kerran ensi vuoden puolella. Tunne on maaginen, kun huomaa onnistuneensa luomaan oikeanlaisen tunnelman, jossa osallistujat oivaltavat asioita itsestään ja elämästään. Siinä hetkessä tuntee todella onnistuneensa.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti