Oman elämäni ja seikkailuideni jakaminen tuntuu joskus varsin hassulta. Olen pitkään miettinyt, että haluaisin haastatella minua inspiroivia ihmisiä, mutta tämä on ollut yksi niistä miljoonista ideoista, joita en ole toteuttanut.
Pidin huhtikuussa 2017 puheen Om Yoga -koululla teemalla muutos. Myöhemmin sain palautetta kuulijalta, Marilta, joka oli suuresti inspiroitunut puheesta ja oli varannut itselleen matkan Italiaan, jonne matkustamisesta hän oli haaveillut pitkään. Oli todella hienoa kuulla, kuinka puheeni oli kannustanut Maria toimimaan unelmansa toteuttamiseksi.
Kesällä sain Helsinki-Vantaan lentokentältä kuvaviestin, jossa näkyi Italian lennon lähtöaika. Myöhemmin kuulin, miten matka oli sujunut.
– Sain uusia näkökulmia elämään ja nyt uskallan tarttua mahdollisuuksiin rohkeammin, iloitsee Mari.
Ehdotin Marille haastattelua, jotta voisimme jakaa hänen innostavan tarinansa. Näin syntyi tämä teksti parin tunnin keskustelustamme.
Mari, 35, sairasti teini-iässä erittäin harvinaisen verisairauden ja vietti kolme kuukautta potilaana sairaalassa.
– Tautiin sairastuu noin yksi miljoonasta. Pohdin sairaana ollessani elämän ja kuoleman kysymyksiä, mutta kun tervehdyin, palasin taas vanhoihin kaavoihin. En kokenut suurta elämän mullistusta. Olin esimerkiksi haaveillut vuodesta au pairina Italiassa, mutta haave tukahtui sisääni ja minusta tuli jälleen kiltti ja kuuliainen tyttö. Elin pitkälti sen mukaan, miten muut toivoivat.
Mari opiskeli ensin lähihoitajaksi ja sen jälkeen sairaanhoitajaksi. Sattumalta hän päätyi työskentelemään lasten pariin. Vuodet kuluivat.
– Oli parisuhde ja vakituinen työ. Kaikki oli periaatteessa hyvin. Aloin kuitenkin miettiä, onko tämä työ minun juttuni ja tunnistin olevani parisuhteessa vain myötäilemässä toista. Eräänä yönä näin todella ahdistavan unen. Herätessäni tärisin ja ymmärsin, että kaikki ei ole hyvin.
Marin elämään tulikin muutosta, kun yhdeksän vuoden parisuhde päättyi eroon ja lopulta Mari ilmoitti irtisanoutuvansa töistä. Esimies ei ollut uskoa hänen päätöstään.
– Olin anonut virkavapaata, mutta kun sitä ei myönnetty, päätin ottaa lopputilin.
Marilla ei ollut muuta suunnitelmaa kuin muuttaa uuteen kaupunkiin, jossa oli luvassa kahden kuukauden määräaikainen pesti vastaavassa työssä.
– Elämä alkoi sujua muuton jälkeen. Työni tuntui mukavalta ja sopimustani jatkettiin. Tunsin kuitenkin vetoa johonkin, mitä en osannut selittää. Jonkilainen kaukokaipuu iski. Tuntui, että kaverit pohtivat lapsiaan, talojaan, mitä ruokaa illalla laitetaan. Ihmettelin, miksi en itse mieti samoja asioita.
Mari käy mielellään erilaisissa tapahtumissa. Kun hän huomasi ilmoituksen puheestani, jonka teemana oli muutos, päätti hän osallistua tilaisuuteen.
– Huomasin, että hei, tämä tyyppi pohtii aivan samoja asioita. Oli todella paljon juttuja joihin samaistuin. Ymmärsin, että on muitakin, joita askarruttavat samat asiat.
Matkustaminen on Marille tuttua ja hän on käynyt muun muassa Espanjassa, Kreikassa ja Bulgariassa. Matkoilla oli kuitenkin aina ollut kaveri mukana ja kohteet oli valittu sen kummemmin ajattelematta. Puheen innoittamana Mari alkoi miettiä, mihin hän haluaa matkustaa, mikä on hänen haaveensa. Sitten mieleen muistui nuoruuden unelma Italiasta.
– Tajusin, että haluan mennä Italiaan. Se ei ehkä ole suurin haaveeni, mutta askel kerrallaan niitä voi toteuttaa. Halusin matkustaa yksin ja löysin mukavan matkan, johon liittyi joogaa. Järjestelyt sujuivat helposti ja parin kuukauden päästä olin Italiassa.
Yhteisöllinen elämä Italiassa oli ihanaa. Matkaseurueella oli käytössään kaksi villaa, maisemat olivat kauniit ja seurue sai nauttia rauhasta.
– Kävimme keskusteluita osallistujien kesken, jaoimme tarinoitamme, sain uusia näkökulmia ja huomasin, että muilla on samanlaisia ajatuksia, vaikka elämämme ovat ulkoisesti kovin erilaisia. Erityisesti ruokailut yhdessä olivat ihania ja kävelyt keittiön läpi ruokapöydän ääreen ovat jääneet kauniina muistoina mieleeni.
Loma Italiassa ei ollut kuitenkaan pelkästään täydellisiä aterioita ja älyllistä nautintoa. Matkan aikana aukesi myös nuoruuden kipukohtia.
– Itkin joogan jälkeen. Annoin kyynelten vain valua. Olin vihdoin Italiassa, vaikka haave oli jo hukkunut jonnekin syvälle sisääni. Tuntui, että puhdistauduin sisäisesti ja oli voimaannuttavaa mennä yksin uima-altaalle ja vertauskuvallisesti huuhtoa vanhat kuonat pois. Annoin asioiden nousta pintaan, hyväksyin tunteet ja päästin irti.
Mari on sittemmin vastannut myöntävästi kutsuun lähteä mukaan asiantuntijatehtäviin, joista hän on aiemmin kieltäytynyt. Tehtävä on kiinnostanut häntä, mutta rohkeutta tarttua tilaisuuteen ei ole ollut. Lisäksi Mari päätti hakea osallistujaksi ulkomailla järjestettävään kongressiin.
– Matkan jälkeen olen sanonut elämälle kyllä. Tietysti pitää osata sanoa myös ei, jos juttu ei tunnu omalta. Nykyään tartun mahdollisuuksiin ja katson mitä tapahtuu. Ennen en vain huomannut tai uskaltanut haaveilla uusista jutuista.
- Turkka
Pidin huhtikuussa 2017 puheen Om Yoga -koululla teemalla muutos. Myöhemmin sain palautetta kuulijalta, Marilta, joka oli suuresti inspiroitunut puheesta ja oli varannut itselleen matkan Italiaan, jonne matkustamisesta hän oli haaveillut pitkään. Oli todella hienoa kuulla, kuinka puheeni oli kannustanut Maria toimimaan unelmansa toteuttamiseksi.
Kesällä sain Helsinki-Vantaan lentokentältä kuvaviestin, jossa näkyi Italian lennon lähtöaika. Myöhemmin kuulin, miten matka oli sujunut.
– Sain uusia näkökulmia elämään ja nyt uskallan tarttua mahdollisuuksiin rohkeammin, iloitsee Mari.
Ehdotin Marille haastattelua, jotta voisimme jakaa hänen innostavan tarinansa. Näin syntyi tämä teksti parin tunnin keskustelustamme.
Mari, 35, sairasti teini-iässä erittäin harvinaisen verisairauden ja vietti kolme kuukautta potilaana sairaalassa.
– Tautiin sairastuu noin yksi miljoonasta. Pohdin sairaana ollessani elämän ja kuoleman kysymyksiä, mutta kun tervehdyin, palasin taas vanhoihin kaavoihin. En kokenut suurta elämän mullistusta. Olin esimerkiksi haaveillut vuodesta au pairina Italiassa, mutta haave tukahtui sisääni ja minusta tuli jälleen kiltti ja kuuliainen tyttö. Elin pitkälti sen mukaan, miten muut toivoivat.
Mari opiskeli ensin lähihoitajaksi ja sen jälkeen sairaanhoitajaksi. Sattumalta hän päätyi työskentelemään lasten pariin. Vuodet kuluivat.
– Oli parisuhde ja vakituinen työ. Kaikki oli periaatteessa hyvin. Aloin kuitenkin miettiä, onko tämä työ minun juttuni ja tunnistin olevani parisuhteessa vain myötäilemässä toista. Eräänä yönä näin todella ahdistavan unen. Herätessäni tärisin ja ymmärsin, että kaikki ei ole hyvin.
Marin elämään tulikin muutosta, kun yhdeksän vuoden parisuhde päättyi eroon ja lopulta Mari ilmoitti irtisanoutuvansa töistä. Esimies ei ollut uskoa hänen päätöstään.
– Olin anonut virkavapaata, mutta kun sitä ei myönnetty, päätin ottaa lopputilin.
Marilla ei ollut muuta suunnitelmaa kuin muuttaa uuteen kaupunkiin, jossa oli luvassa kahden kuukauden määräaikainen pesti vastaavassa työssä.
– Elämä alkoi sujua muuton jälkeen. Työni tuntui mukavalta ja sopimustani jatkettiin. Tunsin kuitenkin vetoa johonkin, mitä en osannut selittää. Jonkilainen kaukokaipuu iski. Tuntui, että kaverit pohtivat lapsiaan, talojaan, mitä ruokaa illalla laitetaan. Ihmettelin, miksi en itse mieti samoja asioita.
Mari käy mielellään erilaisissa tapahtumissa. Kun hän huomasi ilmoituksen puheestani, jonka teemana oli muutos, päätti hän osallistua tilaisuuteen.
– Huomasin, että hei, tämä tyyppi pohtii aivan samoja asioita. Oli todella paljon juttuja joihin samaistuin. Ymmärsin, että on muitakin, joita askarruttavat samat asiat.
Matkustaminen on Marille tuttua ja hän on käynyt muun muassa Espanjassa, Kreikassa ja Bulgariassa. Matkoilla oli kuitenkin aina ollut kaveri mukana ja kohteet oli valittu sen kummemmin ajattelematta. Puheen innoittamana Mari alkoi miettiä, mihin hän haluaa matkustaa, mikä on hänen haaveensa. Sitten mieleen muistui nuoruuden unelma Italiasta.
– Tajusin, että haluan mennä Italiaan. Se ei ehkä ole suurin haaveeni, mutta askel kerrallaan niitä voi toteuttaa. Halusin matkustaa yksin ja löysin mukavan matkan, johon liittyi joogaa. Järjestelyt sujuivat helposti ja parin kuukauden päästä olin Italiassa.
Yhteisöllinen elämä Italiassa oli ihanaa. Matkaseurueella oli käytössään kaksi villaa, maisemat olivat kauniit ja seurue sai nauttia rauhasta.
– Kävimme keskusteluita osallistujien kesken, jaoimme tarinoitamme, sain uusia näkökulmia ja huomasin, että muilla on samanlaisia ajatuksia, vaikka elämämme ovat ulkoisesti kovin erilaisia. Erityisesti ruokailut yhdessä olivat ihania ja kävelyt keittiön läpi ruokapöydän ääreen ovat jääneet kauniina muistoina mieleeni.
Loma Italiassa ei ollut kuitenkaan pelkästään täydellisiä aterioita ja älyllistä nautintoa. Matkan aikana aukesi myös nuoruuden kipukohtia.
– Itkin joogan jälkeen. Annoin kyynelten vain valua. Olin vihdoin Italiassa, vaikka haave oli jo hukkunut jonnekin syvälle sisääni. Tuntui, että puhdistauduin sisäisesti ja oli voimaannuttavaa mennä yksin uima-altaalle ja vertauskuvallisesti huuhtoa vanhat kuonat pois. Annoin asioiden nousta pintaan, hyväksyin tunteet ja päästin irti.
Mari on sittemmin vastannut myöntävästi kutsuun lähteä mukaan asiantuntijatehtäviin, joista hän on aiemmin kieltäytynyt. Tehtävä on kiinnostanut häntä, mutta rohkeutta tarttua tilaisuuteen ei ole ollut. Lisäksi Mari päätti hakea osallistujaksi ulkomailla järjestettävään kongressiin.
– Matkan jälkeen olen sanonut elämälle kyllä. Tietysti pitää osata sanoa myös ei, jos juttu ei tunnu omalta. Nykyään tartun mahdollisuuksiin ja katson mitä tapahtuu. Ennen en vain huomannut tai uskaltanut haaveilla uusista jutuista.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti