Lensin ennen joulua Intiasta lähes suoraan Grenadaan, mutta tein vuorokauden välilaskun Suomeen ja poikkesin Tampereelle päivittämään varustuksen purjehdusta varten. Visiitti Tampereelle oli lyhyt, mutta sain pyykit pyykättyä, ostokset tehtyä ja kerkesin vielä illaksi kolmekymppisille.
Toisessa tarinassa toteutui haave oman alan parissa ja toisessa hypättiin taas nuoruudeen unelmaa toteuttamaan. Inspiroivia kumpikin ja nautin saadessani imeä tätä positiivista energiaa. Samalla se valaa uskoa omiin haasteisiin, vaikka itse en edes osaa sanoa, mikä on se juttu, millä itseni seuraavaksi työllistän.
- Turkka
Illan aikana törmäsin ystäviini, jotka olivat elokuussa avanneet oman ravintolan Ravitsemisliike Aistin. Oli hienoa nähdä heidät ja kuulla hiukan tunnelmia. Sain seurata melko läheltä perustamisvaiheita ja hiukan harmittikin, kun en päässyt ensimmäisiä kuukausia todistamaan paikan päällä. Suljettuaan ravintolan he liittyivät synttäriseurueeseen ja oli mukava havaita, millainen hehku heistä huokui. Kukaan ei kehunut, etteikö pikkujoulukauden kiireissä tulisi hiki ja päivät olisi pitkiä, mutta innostus näkyi heidän kasvoillaan.
Ensimmäisen kerran ajatus yhteisestä ravintolasta oli lausuttu jo reilut kuusi vuotta sitten, joten mistään hetken mielijohteesta ei ollut kyse. Lopulta asiat napsahtivat paikoilleen ja sopiva tila löytyi. Kokemusta heille on karttunut useammasta Tampereen arvostetusta ravintolasta ja töitä on riittänyt hyvin. On todella inspiroivaa nähdä, millainen vaikutus sillä on, että ihmiset pääsevät toteuttamaan haaveitaan ja omaa juttuaan omalla tavallaan. Vaikutus ei ainoastaan rajoitu itse yrittäjiin, vaan ystävät ja tuttavat ovat olleet sydämellä mukana auttamassa. Hienoa huomata, miten lämmin henki Aistin ympärille on muodostunut ja kuinka se on ilostuttaa niin asiakkaita kuin kaveripiiriä.
kuva: Matti Kurkela
Tapasin myös ystäväni Samulin, joka toteutti nuoruuden haaveensa ja alkoi opiskella kitaran rakennusta. Hän oli vuosia mukana liike-elämässä niin start-up -yrittäjänä kuin palkollisenakin. Osaavana tekijänä hänellä oli paljon vastuuta ja hän nautti kiireisestä elämänrytmistä. Olemme tunteneet jo teinivuosien kesiltä laivohommissa ja jo tuolloin Samuli kertoi rakentamistaan kitaroista. Olin iloinen hänen päätöksestään jättää kravatti naulakkoon ja siirtyä sorvin ääreen elämään unelmaansa. Samulin pitkät päivät eivät ole ehkä vaihtuneet sen lyhyempiin, mutta hänestäkin aistin uuden energian. Samulin luomuksiin voit tutustua täällä.
Toisessa tarinassa toteutui haave oman alan parissa ja toisessa hypättiin taas nuoruudeen unelmaa toteuttamaan. Inspiroivia kumpikin ja nautin saadessani imeä tätä positiivista energiaa. Samalla se valaa uskoa omiin haasteisiin, vaikka itse en edes osaa sanoa, mikä on se juttu, millä itseni seuraavaksi työllistän.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti