Nettideittailua

Tämä aihe sisältyy listaukseen, jonka blogin alussa julkaisin. Aihepiiri on poikinut paljon hyviä keskusteluja ja tuntuu, että se ei jätä ketään kylmäksi. Kerron omista kokemuksistani, tässä mielikuvia herättävässä seuranhakuympäristössä.

Kun oma eroprosessini tuli siihen pisteeseen, että tunsin saaneeni sisäisen rauhan ja ymmärryksen menneen suhteen osalta, päätin, että jotain sutinaa olisi kesäksi kiva saada. Tämä kiertelemättä tarkoitti suurelta osin seksiä. Parikymppisenä ensimmäisen suhteen jälkeen kieriskelin synkissä vesissä vuoden pari ja nyt päätin, että ei sitä ilman seksiä tarvitse olla, vaikka ei suhdetta olisikaan. Toki mielessä oli myös, että kivahan se olisi jos jotain vakavampaakin löytyisi. Tuota haavetta tuskin pystyn täysin hautaamaan, vaikka sitä yrittäisinkin.

Tinderiin olin jo liittynyt, mutta ajattelin, että lähden kokeilemaan deittifoorumia. Tiesin, että minun pitää pystyä kirjoittamaan mahdollisimman rehellinen kuvaus itsestäni ja kun kerran tähän lähdetään, pitää se sitten tehdä kunnolla kuvien kanssa. Tuossa kohtaa mietin, että mitä sitten, kun joku tuttu näkee profiilini. Tajusin kuitenkin, että minä olen tällainen, joten turha koittaa itseään piilotella tai häpeillä. Jos joku ihmettelee, niin se on hänen ongelmansa. Kuten ystävät ovat todenneet ”olet niin outolintu, ettei sinun tarvitse miettiä mitä teet, kyllä sinut jo tunnetaan. Älä siis pelkää tehdä sitä, mitä haluat tehdä”.

Kirjoitin profiilitekstin sillä ajatuksella, että siinä tulisi esille persoonallisuuteni vahvuuksia ja heikkouksia. Mitä järkeä on markkinoida itseään kiiltokuvana, kun kaikki kyllä paljastuu tapaamisessa? Mietin onko tekstini liian suora ja negatiivinen. Pelottaako se lukijansa heti pois, enkä saa yhtään viestiä tai minun viesteihini ei vastata. Profiiliin sai myös valita millaista seuraa hakee. Ruksasin niin parisuhteen, treffiseuran kuin seksin. Mietin onko tuo seksin ruksaaminen todellinen turn off. Osoittautui, että profiilini toimi itse asiassa todella hyvin. Muutaman kuukauden aikana sain kymmeniä viestejä. Alkuun halusin vastata kaikkiin, mutta lopulta se ei vain saanut aikaiseksi. Yhteydenotot olivat lähes poikkeuksetta mukavan ja fiksun oloisilta naisilta. Lähetin itse muutamia viestejä ja sain ihan mukavasti vastauksia. En toki jokaiseen viestiin. Viestini oli kehoitus tutustua profiiliini ja jotain muuta lyhyesti.

Tässä profiilitekstini:

Haaveenani on löytää kumppani jakamaan elämää, mutta sitä odotellessa fyysinen läheisyyskin on suurta plussaa :) Rakastan syviä keskusteluja, ihailen rohkeutta seurata sisäistä ääntään ja liikutun usein pienistäkin asioista. Luovuus ja itseilmaisu ovat minulle välttämättömyyksiä, turhaudun ja tuskastun jollen voi purkaa sisäistä maailmaani töihin tai harrastuksiin. Näiden piirteiden ansiosta en myöskään ole kaikista helpoin persoona, taiteilijaksi ja diivaksikin joskus haukuttu, mutta kolikolla on aina kaksi puolta :) Eniten kuitenkin kärsin itse omasta idealistisuudestani ja romanttisuudestani, joten pyrin aktiivisesti kehittämään itseäni niin, että tulen paremmin toimeen itseni ja muiden kanssa. Tämän synkän maalailun jälkeen voin todeta, että olen myös luotettu ystävä ja kuuntelija monelle, eikä seurassani yleensä puutu iloa ja naurua...mutta itkuiltakaan ei voi välttyä :) Pidän luonnossa liikkumisesta ja reissaamisesta ympäri palloa. Se on mukavaa yksin ja ystävien kanssa, mutta vielä enemmän nauttisin, jos olisi joku erityinen kenen kanssa jakaa seikkailut.

Ilmoita rohkeasti jos kiinnostuit ;)

Kuvat olivat mukana ilmoituksessa.

Puolen vuoden aikan tapasin reilut kolmisenkymmentä naista. Suurin osa deittisivuston kautta, muutaman Tinderistä ja joitakin ns. perinteisiä kanavia pitkin. Suostuin tapaamispyyntöihin, vaikka kuvaakaan ei olisi ollut tarjolla. Tykkään keskustella ihmisten kanssa, joten oli mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin, vaikka saatoi olla jo alkuun molemmin puolin selvää, ettei tapaamisesta haeta mitään romantiikkaa. Kaikki tapaamani naiset olivat mukavia. Joidenkin kanssa synkkasi hyvin, toisten kanssa ei välttämättä löytynyt kuitenkaan erityisemmin puhuttavaa.

Heti alkuun tuli parin viikon todellinen kahta sataa päin seinää romanssi, jossa mentiin pikakelauksella puolen vuoden suhde. Hiljalleen viikkojen kuluessa huomasin, etten varsinaisesti seksiä lopulta hakenutkaan. Fantasiani siitä, kuinka villinä ja vapaana pelimiehenä vietän huoletonta elämää, ei ihan toteutunutkaan. Tapaamiset olivat puhumista ja muutaman kanssa ystävystyin kunnolla. Heidän kanssaan tapaamme silloin tällöin, viestittelemme ja soittelemme joskus.

Syksyllä aloin kyllästymään touhuun. Löysin kyllä hyviä juttukavereita, mutta homma tuntui menettäneen hohtonsa. Ystävät olivatkin jo kyselleet, enkö väsy tapaamaan niin paljon uusia ihmisiä. Kyllähän siihen alkoi väsyä. Aloin myös hahmottamaan, että vaikka ajatuksena satunnainen seksi olisi kivaa, niin todellisuudessa en sitä kuitenkaan halunnut. Eräs kerta juttelimme ystäväni kanssa yksinäisyydestä. Hän totesi, että vaikka on vuosia ollut sinkku, ei yksinolo haittaa. Hän tuumasi kuitenkin, että joskus kun tulee yksin kotiin, olisi ihanaa, jos joku olisi vastassa. Samalla mietin, mitä itse oikein todella kaipaan. Ymmärsin, että minusta olisi ihanaa se, kun katsot ulos ikkunasta ja oikea ihminen tulee taaksesi silittäen hiuksiasi ja painaen itsensä selkääsi vasten. Se siitä villistä sinkkuilusta. Piti tunnustaa itselleen, että on herkkis, vaikka muuta haaveilisi.

Nyt kun mietin tätä reilua puolen vuoden matkaa nettideittiprofiilin luomisesta ja pelimiesfantasiasta tänne Intian lämpöön, on jännä huomata, että seksuaalisuus ja fantasiat ovat kadonneet kokonaan. Matkallekin lähdin sillä ajatuksella, että kyllähän matkaromanssi olisi mukava, mutta todellisuudessa seksuaalisuuteni loistaa tällä hetkellä poissaolollaan. Tämäkin on varmaan ihan terve ilmiö, sillä parivuosikymmentä on mieli melko aktiivisesti suuntautunut tuolle sektorille, kuten juttujani kuunneelleet tietävät...tosin tässähän siitä paasaan edelleen. :D

Kirjoituksesta muodostui näköjään muutakin, kuin pelkästään nettideittailun analysointia. Olkoon niin, ehkä se herättää jollekin lukijalle ajatuksia hänen omasta suhteutumisestaan seksiin ja läheisyyden tarpeeseen. Haluan sanoa sen, että mielestäni nettideittailu on loistava väylä tavata ihmisiä. Siihen ei pitäisi suhtautua mitenkään väheksyen tai häpeillen. Itselleni oli paljon helpompi lähestyä ihmisiä tuolla tavalla, että voit avata itseäsi ja toinen voi arvioida kiinnostaako sen tyylinen ihminen ollenkaan. Vaikka melko sosiaalinen yksilö lopulta olenkin, on ensikontaktin luominen ihmisiin itselleni hankalaa. Huono puoli nettideittailussa on tietysti se, että viehättyminen toiseen sisältää sellaista mystiikkaa, että se selviää vasta luonnossa. Toinen voi olla kaunis ja todella ihana ihminen, mutta jostain syystä vetoa ei vain ole. Tämä on suurin syy siihen, että luulen mahdollisen kumppanini löytyvän luonnossa, eikä netin avulla. Silti kannustan kokeilemaan rohkeasti, sillä vaikket löydä itsellesi puolisoa, voit löytää todella mahtavia ihmisiä, joihin et muuten törmäisi. Ja moni pari on toisensa netistä löytänyt. Muista olla rohkeasti oma itsesi, sillä halauthan, että ihminen kiinnostuu sinusta, eikä luomastasi kiiltokuvasta.

- Turkka