Tantrasta

Vuosi sitten osallistuin ensimmäistä kertaa tantraan. Tilaisuus oli kahden tantraharrastajan ensimmäinen do it yourself -henkinen ilta, jonka he järjestivät ja ohjasivat. Mielikuva tantrasta on monelle ehkä vahvasti seksuaalisuuteen painottuva. Itse muistan kuinka vuosia sitten näin tantra termiä käytettävävän, kun Madonna ja Sting hehkuttivat upeita läpi yön kestäviä rakasteluhetkiä. Tantraa selitetään niin monella tapaa, että jätän tutkimisen jokaisen omille harteille ja avaan omia kokemuksiani siitä, millaisia nämä tantra-illat ovat olleet. Niissä on kaikilla pysynyt aina vaatteet tiukasti päällä, tunnelman ollessa lämmin ja ystävällinen.

Tilaisuuksissa joihin olen osallistunut, on ollut melko tasaisesti naisia ja miehiä, ja ikäjakaumakin on ollut laaja. Moni olettaa, että osallistujat ovat niin sanotusti hipimpää väkeä, mutta omasta mielestäni kirjo on tässäkin suhteessa kohtuullisen monisävyinen. Osallistujia tuntuu yhdistävän lähinnä kiinnostus itsensä ymmärtämiseen ja toisten kohtaamiseen. Kaikkia jännittää hiukan alkuun, oli sitten ensimmäistä kertaa tai jo konkari.

Suurin oivallukseni on ollut se, kuinka erilaisia tapoja koskettaa on. Miten ihmiset tuntuvat erilaiselta. Toisten kanssa pysyy etäisempi väli, kohtaaminen on varsin muodollinen. Joskus taas katseet kohtaavat ja löytyy synkka heti. Haluat päästää toisen lähellä ja hänen kosketus tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Joskus voi olla eroottistakin latausta, toisinaan lohdutat paria halaamalla, ehkä vain silität ja hymyilet. Erityisen hienoa on ollut huomata, miltä miesten koskettaminen ja halaaminen tuntuu. Siinä on jotain isällistä, veljellistä ja turvallista, jotain erilaista kuin naisen kohtaamisessa.

Harjoitukset vaihtelevat. Joskus kostetusta on enemmän ja joskus ei ollenkaan. Joskus tehdään yksin, usein parin kanssa ja välillä koko ryhmä yhdessä samaa harjoitetta. Yksi tarkoitus on tutkia ja oppia kunnioittamaan omia rajoja ja tuntemuksia. Mitään ei ole pakko tehdä. Halutessaan voi vetäytyä sivuun vain katselemaan. Jokaisen parin kanssa voi tunnustella, miten harjoituksen haluaa tehdä. Joskus kysytään, eikö siellä sitten pyöri metoo-miehiä ja ällöttäviä lääppijöitä? En ole sellaisesta kuullut. Mielestäni osallistujia yhdistää kunnioitus toisiin. Varmasti on tilanteita, joissa joutuu pariksi ihmisen kanssa, ketä ei ensisijaisesti valitsisi, mutta tässä oppii myös kunnioittamaan ja tulemaan toimeen toisten kanssa.

Sinkkuaikana opin paljon omasta läheisyyden tarpeestani. Kahdeksan vuoden parisuhteessakaan en vielä tajunnut millainen halinalle olen. Olen ylipäätänsä opetellut halauskulttuuriin ja tantran myötä oppinut lisää siitä, kuinka tärkeää kosketus minulle on. Pidän siitä, että saan koskettaa ja kaipaan myös paljon, että minua kosketetaan. Tantra onkin ollut hyvä ja turvallinen keino saada läheisyydentarvetta tyydytettyä ja kokea oksitoniinin rentouttava vaikutus. Tietää, että kaikki ovat tilaisuudessa kohtaamassa toisia, kaipaavat kosketusta, mutta ei ole sellaisia paineita ja pelkoja, mitä esimerkiksi romanttisissa kohtaamisissa voi tulla. Tietää, että tämä on ohjattuharjoitus, molemmat kaipaavat kosketusta mutta ei sen kummepaa.

Huomenna olen ensimmäistä kertaa mukana ohjaajan roolissa. Jännittävää nähdä, millaista se on. Jos haluat mukaan, kurkkaa tapahtuma Facebookista. Voit myös liittyä Tantrinen Tampere -Facebook-ryhmään, jossa ilmoitetaan erilaisista tantra-tilaisuuksista Tampereella.

- Turkka

Elämäkertoja

Olen kuukauden sisään ahmaissut kolme elämäkertakirjaa. Aiemmin muistan lukeneeni Applen perustajan, visionääri Steve Jobsin ja Taru sormusten herrasta luojan J.R.R. Tolkienin elämäkerrat. Henkisen kirjallisuuden klassikko Paramahansa Yoganandan Joogin omaelämäkerta on jäänyt kesken, mutta senkin ajattelin loppuun lukaista.

Marraskuun lopulla vierailin Tampere-taloon siirtyneessä ja uudistuneessa Muumimuseossa. Näyttely on erittäin hienosti toteuttettu ja samalla sain paljon uutta tietoa Tove Janssonista. Mielikuvani oli vanhasta naisesta, joka eleli saarellaan elämänkumppaninsa kanssa. Olin myös käsityksessä, että Muumien suosio alkoi 90-luvulla tehdyn animaatiosarjan myötä. Näyttelyssä selvisi esimerkiksi se, että Muumit saavuttivat suuren suosion ulkomailla jo 50-luvulla ja Kalevalan jälkeen Muumit ovat eniten käännettyjä suomalaisen kirjailijan teoksia. Vaikutuin ja kiinnostuin, millainen ihminen Tove oikein olikaan?

Tuula Karjalaisen kirjoittama Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta -kirja imaisi mukaansa. Oli mielenkiintoista lukea Toven elämästä. Erityisen vaikuttavaa oli sota-ajan kuvaus. En ole aimmin miettinyt, millaista se on ollut, kun ystäviä lähtee rintamalle ja tavallaan pidät heitä jo kuolleina ja jokainen tapaaminen on ehkä viimeinen. Nuoren taiteilijan epävarmuus niin luovuuden kuin poikaystävien suhteen on avartavaa ja niin inhimillistä. Karjalainen on käyttänyt materiaalina Toven runsasta kirjeenvaihtoa ystäviensä kanssa, joten kirjasta löytyy paljon suoria sitaatteja Toven omin sanoin.

Kirjastossa silmiini osui Jare Tiihosen, eli Cheekin Musta lammas elämäkerta. Cheeckin musiikki ei ole kuuntelussani oikeastaan ollut, mutta hänen saavutuksensa ovat saaneet kiinnostumaan miehestä. Millainen ihminen laittaa Suomen musiikkibisneksen uusiksi? Jare on syntynyt samana vuonna kuin minä, joten hänen lapsuuden ja nuoruuden maailma oli helppo kuvitella. Muistan kuinka omia kavereitani innostui rap-musiikista ja he kävivät tussaamassa tagejaan ympäri Tamperetta. Herran ajatusmaailma aukeaa kirjan avulla mielestäni melko hyvin. Hän suhtautuu musiikkiinsa intohimoisesti ja kokee sen menestyksensä ytimeksi. Julkisuudessa analysoidaan tilanne usein ulkomusiikillisten seikkojen ansioksi. Aihe herättää paljon mielenkiintoisia kysymyksiä kuten, miten varsin kovaa seksististä äijäuhoa sisältävät sanoitukset uppoavat runsaslukuiseen naisyleisöön. Kuten Tovenkin elämästä, löytyy Jarelta suuri intohimo luomiseen ja samalla paljon pelkoja ja murheita, mielen sisäistä kamppailua omia demoneja vastaan.

 

Beatle George Harrisonin elämäkerran kansikuva houkutti luokseen lentokentän kirjakaupassa ja takakannen kuvaus miehestä, joka eli materiaalisen ja henkisen maailman ristitulessa kiehtoi. En ole koskaan erityisemmin kiinnostunut The Beatlesin historiasta, mutta Harrisonin maine erilaisena Beatlena ja takakannen sanat herättivät kiinnostukseni. Kirja on mielenkiintoinen kahdella tasolla. Lukija saa tietoa The Beatlesin vaiheista ja samalla ihmisestä, joka on elänyt varsin monella tapaa rikkaan ja mielenkiintoisen elämän. Kiinnostukseni sekä The Beatlesin ja Harrisonin tuotantoon on herännyt, kun olen lukenut kappaleiden syntytarinoita niin tekstin sisällön kuin studiosessioiden kannalta.

Tietyt asiat toistuvat näissä varsin kolmessa erilaisessa elämäntarinassa, vaikka aikakaudet, maat ja taiteenlajit ovat erilaisia. Elämäkerrat ovat siis varsin mielenkiintoisia, inspiroivia ja avartavia. Lopulta huomaa, että ihmiset jotka ovat tehneet ja kokeneet erityisiä juttuja, ovat pohjimmiltaan kuitenkin varsin samanlaisia kuin kuka tahansa meistä.

Koska olet viimeksi leikkinyt? :) Torstaina 1.2. on ensimmäinen Aikuisten leikkikerhon kokoontuminen. Ekalla kertaa on luvassa puu- ja vesivärejä, väriliituja, muovailuvahaa ja sen sellaista oman elämänsä taiteilijoille. Leikkikerho kokoontuu torstaisin klo 18:30-20:30 helmikuun ajan. Tervetuloa! Facebookista löytyy tuoremmait tiedot.

- Turkka

Fiilis vastaan rutiini

Jatkan edellisen tekstin teemasta. Olen siis todennut, että haluan saada enemmän asioita tehdyksi ja elää aktiivisemmin. Kerron muutaman seikan lisää, miksi tämä päämäärä on noussut tärkeäksi. Monellahan saattaa olla toisin päin, että pitäisi hidastaa ja nautiskella elämästä, ilman kalenterin täyttämistä kuukausiksi eteenpäin.

Yksi suurimmista mielenkiinnon kohteistani on luovuus. Miten ja miksi syntyvät erilaiset koneet ja keksinnöt, sävellykset, maalaukset ja ideat? Onko luovuus mystinen lahja jumalalta vai looginen aivojen prosessi, jota emme vielä osaa purkaa ja selittää? Mitä siitä on saatu selville tutkimalla?

Olen lukenut paljon kirjoja, toiset tutkimukseen pohjautuvia, osa käytännön kokemukseen ja elämäkertoihin perustuvia. Olen oppinut luovuuden saloista myös harrastusteni ja työni kautta. Paras neuvo luovuuden edistämiseen on, joka lähteen mukaan, säännöllinen tekeminen. Tärkeää on taitojen kehittäminen, itsensä altistaminen uusille vaikutteille, unohtamatta kuitenkaan joutilaisuutta ja lepoa.

Luonnostaan olen fiilistelijä, joka odottaa inspiraation iskevän. Haaveilen tuon inspiraation autuudesta. Elän siis fantasioissani ja odotan. Toiminnan ja tekemisen luovuutta edistävän vaikutuksen tiedostavana opettelen tuomaan rutiineja elämääni. Blogin kirjoittaminen on hyvä esimerkki tästä. Vaikka mieleni pursuaa ideoita, koen kirjoittamisen aloittamista kohtaan jonkinlaista rimakauhua. Pitää siis vain aloittaa ja kun pääsen vauhtiin, niin kirjoittaminen on mukavaa puuhaa. Jäsentelen ajatuksiani ja tunnen tyydytystä luovaan prosessiin antautumisesta. Uskallan irroittatua täydellisyyden tavoittelusta, olla, rentoutua, iloita aikaansaannoksestani ja näyttää sen muille.

Myös ajatus siitä, että koskaan ei tiedä, kuinka paljon elämää on jäljellä, antaa mukavasti perspektiiviä. Miten aikaani haluan käyttää? Haahuilenko päivästä toiseen ilman päämääriä vai haluanko nähdä vaivaa asioiden eteen, joista saan iloa, mutta ne sisältävät myös ponnistelemista ja rutiininomaista puurtamista.

Jotkut tuntemani ihmiset pävittelevät, kuinka he olisivat sitä ja tekisivät tätä, jos vain ulkoiset asiat ja trendit olisivat toisin. Turha laskelmointi ja ulkoisten merkkien lukeminen saattavat olla vain keino selitellä sitä, ettei ole rohkeuttaa tehdä sitä mitä haluaa. Haluan yrittää ja katsoa, mitä tapahtuu, kun uskallan toimia ja kokeillen erilaisia ideoitani. Etsin rohkeuttani usein ja aina sitä ei löydy. Pienin askelin etenen omaa polkuani, tietämättä mihin se johtaa. Kurkistelen eri ovista sisään ja välillä saatan huomata, että olen astunut väärään huoneeseen.

Ensi keskiviikkona (17.1.) teen Facebook Live -lähetyksen. Päätin kokeilla, millaista on puhua ilman elävää yleisöä, kun tekniikka tällaisen mahdollistaa. Aiheena on luovuus ja rohkeus. Lähetys alkaa kello 21:00 Syvänmielesukeltajan Facebook-profiilissa ja tallenteen pitäisi säilyä siellä.

Ohjaamani Oman polun oivallus -työpaja on tulossa sunnuntaina 28.1. Aikuisten leikkikerholle löytyi potentiaalinen tila, siitä lisää myöhemmin.

- Turkka

2018: Tee, toimi, toteuta

Vuoden vaihteessa kulttuuriimme kuuluu muistella mennyttä ja unelmoida tulevasta. On muutoksen aika. Itse en uudenvuodenlupauksia harrasta, mutta pidän tästä symboliikasta. Se on hyvä tekosyy aktivoitua toteuttamaan omia tavoitteitaan, saada itsensä liikkeelle ja toimia, kuten kirjoittaa tällainen itsepsyykkausteksti.

Minun teemani vuodelle on jälleen siirtää enemmän ideoitani käytäntöön. Viime vuonna huomasin toden teolla, kuinka moni kutkuttava idea jäi jälleen vain ajatuksiini, tai toteutus kantoi vain puoleen matkaan. Kaikkia ideoita ei tietenkään tarvitse toteuttaa. Osa kuuluu piristävän haaveilun piiriin. Moni olisi kuitenkin ollut mahdollista tehdä todeksi.

Olen oppinut sen, että tyytyväisyyteni elämään rakentuu siitä, että toteutan itseäni. Kun saan jonkun jutun käyntiin, nautin itse tekemisestä, mutta myös projektin valmiiksi saattaminen tuntuu hyvältä. Tähän ei myöskään vaikuta se, onko lopputulos kaikilla mittareilla onnistunut. Tärkeintä on se, että olen luonut, uskaltanut ja yrittänyt. Mukava bonus on se, jos touhuni tuo iloa toisille ja kantaa hedelmää. Jos vain kehittelen ideoita mielessäni, mutta en toteuta niitä, jään vaille tekemisen iloa ja aikaansaamattomuuteni harmittaa.

Oma apuvälineeni ideoiden toteuttamiseen, on luoda deadline. Jotkut opettelevat jonkun asian tai tekevät luomuksen ja sitten miettivät, mitä sen kanssa tehdä. Oma prosessini toimii niin päin, että saan vision ja sitten pitää luoda tarve toteuttaa se. Varata tila, sopia puhe, saada tilaus musiikista tai jotain muuta vastaavaa. Näin ”pakotan” itseni aloittamaan käytännön työn ja sivutan tietoisesti lamauttavat, toiminnan lykkäämistä puoltavat perfektionistiset ajatukset.

Olen pitkään halunnut tutustua enemmän jazzin maailmaan ja soittamiseen. En kuitenkaan löydä motivaatiota harjoitella vain omaksi ilokseni. Ratkaisu olikin sopia musiikkoystäväni kera, että buukkaamme keikan, jotta on syy harjoitella yhdessä. Kävin eilen sopimassa ravintolan omistavien ystävieni kanssa, että tulemme maalis-huhtikuussa jazzailemaan heidän asiakkaidensa iloksi. Näin saan motiivin harjoitella, sillä haluan tarjota yleisölle mukavaa kuultavaa, vaikka en toki hetkessä jazz-virtuoosiksi muutukaan.

Blogini suhteen olen tsempannut jo hetken aikaa. Olen keskittynyt kielen parantamiseen, tekstin tiivistämiseen ja kirjoittamaan entistä useammin, ideoita kun syntyy paljon. Tavoitteeksi otan kirjoittaa kerta viikkoon. Mielessäni on myös luovapaja aikuisille, aikuisten leikkikerho. Ideana on tarjota aikuisille mahdollisuus harrastaa pari tuntia viikossa erilaisia luovia ja kenties lapsekkaiksi miellettyjä asioita. Ohjelmaan voisi kuulua mm. muovailuvahalla taiteilua, vesivärimaalausta, pieniä näytelmiä, runon ja tarinan kirjoitusta, improvisointia, rajana vain mielikuvitus.

Ilokseni voin myös kertoa sen, että ryhtiliikkeeni innoittamana, järjestän uudestaan Oman polun oivallus -työpajan. Kuten todettua, vuoden vaihtuminen on hyvää aikaa miettiä, mihin toivoo oman polkunsa johtavan ja mitä sen eteen voi tehdä. Lisätietoja työpajasta löydät täältä.

- Turkka