Yritys ja epäonnistuminen

Yritin toista kertaa järjestää pienen retriitin. Kuvauksen Hengähdyshetkestä voit lukea Facebookista. Kesällä 2014 yritin kahden yön tapahtumaa, mutta peruutusten myötä, vietin viikonlopun kahden ystäväni kanssa. Tällä kertaa muutin konseptia hiukan ja ajattelin, että yksi yö saattaa olla kiireisille ihmisille houkuttelevampi. Kiinnostuneita löytyikin ja viisi henkilöä oli ilmoittautui mukaan. Jälleen kuitenkin erinäisistä syistä porukka kuihtui harmittavasti kahteen ja päätimme yhteistuumin perua, koska iso osa viehätystä on se, että on useampi ihminen paikalla, syntyy keskusteluita ja jaetaan kokemuksia.

Ihmisten kiinnostus ja toiveet, että järjestäisin uuden Hengähdyshetken, antoi tietyenkin uskoa siihen, että hommaa kannattaa vielä kokeilla uudestaan. Moni juttu edityikin tämän yrityksen myötä, kun kehittelin uusia ideoita ja mm. ruokahuolto järjestyy nyt hienosti ystävieni ravintolan kautta. En tälläkään kertaa joutunut viettämään aikaani yksin, sillä eräs ystäväni saapui illalla mökille ja halusi, että teen osan mielikuvaharjoitteista hänelle. Se olikin kiva juttu, sillä ne ovat omia kehitelmiäni ja muunnelmia toisten tekemistä harjoituksista. Oli hyvä päästä kokeilemaan tuorein harjoite käytännössä ja saada palautetta siitä. Ystävälleni harjoitteet toimivat hyvin ja hän tuntui saavan kurkistuksen pinnan alle ja apua pohdintoihinsa.

Idea retriitistä kumpuaa siitä, kuinka olen itse nauttinut olla mukana erilaisissa veätytymisissä ja miten koen, että pystyn tarjoamaan ihmisille mahdollisuuden olla hyvässä seurassa ja samalla saada inspiraatiota elämäänsä. On tietenkin pettymys, että toisen kerran jo epäonnistuin. Kehityskohteita siis löytyy, jotta ihmiset tapahtumaan löytävät, mutta koen myös, että jälleen mentiin monta tärkeää kehitysaskelta eteenpäin. Osaltaan oli tietysti myös helpotus, etten joutunut jännittävää tilannetta vielä kohtaamaan ja katsomaan, pystynkö todella ihmisille tarjoamaan sellaisen miellyttävän kokemuksen mihin pyrin. Välillä pohdin sitäkin, onko se huono juttu, etten suhtaudu pettymykseen suurella tunteella? Tarkoittaako se sitä, etten ota juttua tarpeeksi vakavasti, kun en ruoski itseäni?

Taloudellinen riski oli pieni ja lopulta ehkä pari kolme kymppiä otin takkiin, mutta se on varsin pieni oppiraha. Olen iloinen siitä, että olen kasvanut ja pystyn pettymystä käsittelemään rakentavasti. Kymmenen vuotta sitten pettymys olisin varmaan ollut suuri ja olisin syytellyt itseäni. Olisin suhtautunut perumisiin ja vastoinkäymisiin todella henkilökohtaisesti. Toisaalta olen myös pettymyksiä vuosien varrella harjoitellut. Bändien kanssa keikkaillessa on monen monta kertaa tullut soitettua muutamalle hengelle ja onhan se aina vähän masentavaa. Se on kuitenkin hinta siitä, kun omaa musiikkia esittää ja aina olen yrittänyt antaa parhaani niille, ketkä ovat tulleet kuuntelemaan. Pitkjänteinen työ on kuitenkin myös palkittu suurilla yleisöillä, kun olen saanut esiintyä samalla lavalla mm. Bon Jovin, Deep Purplen ja Yngwie Malmsteenin kanssa. Esikuvien lämmittelijänä esiintymiset ovat olleet huikeita kokemuksia.

Kenties retriitin kanssa käy joskus vielä samoin. Sisälläni tunnen, että minulla on hyvä juttu, mistä ihmiset saavat iloa, mutta vielä en ole yleisöä löytänyt. Onnistuminenkin tuntuu varmasti hienommalta, kun on kokenut sen, ettei kaikki mene niin kuin itse ajattelee. Tietysti siinä koetellaan myös sisukkuutta ja sitoutumista siihen, kuin paljon uskoo juttuunsa ja onko valmis ottamaan epäonnistumisen riskin kerta toisensa jälkeen. Luulen, että tulen vielä yrittämään uudestaan, kenties piankin. Kiitos kannustuksesta kaikille, jotka ovat jakaneet innostuksensa visiotani kohtaan.

- Turkka

Uskonnot ja ruokavaliot kilpasilla

Mielenkiintoni uskonnollisia ja hengellisiä aiheita kohtaan on käynyt selväksi, mutta seuraan myös mielenkiinnolla artikkeleita ja keskusteluita erilaisista ruokavalioista ja niiden terveysvaikutuksista.

Uskontoja on löytynyt moneen makuun jo pitkään, mutta ruokavalioita tuntuu kehittyvän tai ainakin nousevan julkisuuteen kiihtyvää tahtia. Monen taustalta löytyy erilaisia tutkimuksia ja voi lukea tarinoita, kuinka joku on löytänyt karppauksesta tien hyvinvointiin ja toisella taas gluteenittomuus on tuonut tasapainoa kehon toimintaan.

Keskustelu molemmista aiheista on varsin kiivasta ja omaa totuutta julistetaan voimakkain sanankääntein. Informaation suodattaminen vaati tarkkuutta, eikä mitään yhtä oikea tapaa tietysti olekaan. Olemme hyvin samanlaisia, mutta silti kehomme ja mielemme reagoivat eri tavoin joutuessaan kosketuksiin ärsykkeiden kanssa. Toisen ihanne ruokavalio saattaa toiselle olla terveysriski.

Molemmissa tärkeintä on itse kokijan tuntemukset. Ei auta vaikka pappi tai THL kertoo, että syö ja elä näin niin hyvä tulee, jos et sitä itse elämässäsi koe. Yksilöllisyytemme vuoksi joudumme kokeilemaan meille toimivat ratkaisut ja kenties yhdistelemään oppeja. Meillä on taipumus hakea selkeitä valmiiksi pureskeltuja ratkaisuita ja niitä kyllä tarjotaan, mutta lopulta kyse on omasta kokemuksestamme. Miten meidän kehomme toimii ja millainen on meidän tuntemuksemme maailman salaisuuksiin? Ulkopuolelta saamme tietoa, hyviä vinkkejä ja suuntaviivoja, mutta hienosäätö jää aina meidän omalle vastuullemme.

- Turkka

Oman jutun äärellä

Lensin ennen joulua Intiasta lähes suoraan Grenadaan, mutta tein vuorokauden välilaskun Suomeen ja poikkesin Tampereelle päivittämään varustuksen purjehdusta varten. Visiitti Tampereelle oli lyhyt, mutta sain pyykit pyykättyä, ostokset tehtyä ja kerkesin vielä illaksi  kolmekymppisille.

Illan aikana törmäsin ystäviini, jotka olivat elokuussa avanneet oman ravintolan Ravitsemisliike Aistin. Oli hienoa nähdä heidät ja kuulla hiukan tunnelmia. Sain seurata melko läheltä perustamisvaiheita ja hiukan harmittikin, kun en päässyt ensimmäisiä kuukausia todistamaan paikan päällä. Suljettuaan ravintolan he liittyivät synttäriseurueeseen ja oli mukava havaita, millainen hehku heistä huokui. Kukaan ei kehunut, etteikö pikkujoulukauden kiireissä tulisi hiki ja päivät olisi pitkiä, mutta innostus näkyi heidän kasvoillaan.

Ensimmäisen kerran ajatus yhteisestä ravintolasta oli lausuttu jo reilut kuusi vuotta sitten, joten mistään hetken mielijohteesta ei ollut kyse. Lopulta asiat napsahtivat paikoilleen ja sopiva tila löytyi. Kokemusta heille on karttunut useammasta Tampereen arvostetusta ravintolasta ja töitä on riittänyt hyvin. On todella inspiroivaa nähdä, millainen vaikutus sillä on, että ihmiset pääsevät toteuttamaan haaveitaan ja omaa juttuaan omalla tavallaan. Vaikutus ei ainoastaan rajoitu itse yrittäjiin, vaan ystävät ja tuttavat ovat olleet sydämellä mukana auttamassa. Hienoa huomata, miten lämmin henki Aistin ympärille on muodostunut ja kuinka se on ilostuttaa niin asiakkaita kuin kaveripiiriä.

kuva: Matti Kurkela

Tapasin myös ystäväni Samulin, joka toteutti nuoruuden haaveensa ja alkoi opiskella kitaran rakennusta. Hän oli vuosia mukana liike-elämässä niin start-up -yrittäjänä kuin palkollisenakin. Osaavana tekijänä hänellä oli paljon vastuuta ja hän nautti kiireisestä elämänrytmistä. Olemme tunteneet jo teinivuosien kesiltä laivohommissa ja jo tuolloin Samuli kertoi rakentamistaan kitaroista. Olin iloinen hänen päätöksestään jättää kravatti naulakkoon ja siirtyä sorvin ääreen elämään unelmaansa. Samulin pitkät päivät eivät ole ehkä vaihtuneet sen lyhyempiin, mutta hänestäkin aistin uuden energian. Samulin luomuksiin voit tutustua täällä.

Toisessa tarinassa toteutui haave oman alan parissa ja toisessa hypättiin taas nuoruudeen unelmaa toteuttamaan. Inspiroivia kumpikin ja nautin saadessani imeä tätä positiivista energiaa. Samalla se valaa uskoa omiin haasteisiin, vaikka itse en edes osaa sanoa, mikä on se juttu, millä itseni seuraavaksi työllistän.

- Turkka