Oman polun oivallus -työpajan ensimmäisessä osiossa käsittelen itseohjautuvuusteoriaa. Teoria tiivistää ihmisen psykologiset perustarpeet omaehtoisuuteen, kyvykkyyteen ja yhteisöllisyyteen. Saman asian filosofi Lauri Järvilehto ilmaisee soljuvammin termeillä vapaus, virtaus ja vastuu. Filosofi Frank Martela yrittää tutkimuksillaan todistaa, että myös hyvän tekeminen on psykologinen perustarve.
Yhteisöllisyys ja hyvän tekeminen tuovat hyvän mielen. Kun koet työsi tai toimintasi merkitykselliseksi myös muille, lämmittää se sisintä mukavasti. Pienet hyvän tahdon eleet arjessa piristävät omaa päivää ja saattavat tuoda iloa toisen elämään paljon enemmän kuin teko sinulle merkitsee.
Joulukuun alussa äiti Amma vieraili Suomessa. Ystäväni ehdotti, että voisin tehdä vapaaehtoistyötä tapahtumapaikalla vastaanottamalla ihmisiä. Innostuin ajatuksesta, sillä olen huomannut, että saan todella hyvän mielen, kun kohtaan ihmisiä. Olin halausjonossa jakamassa ohjelappuja ihmisille, ulko-ovella tervehtimässä ja opastamassa sekä Amman lavalla jonoa ohjaamassa.
Pidän kovasti siitä, että voi rohkeasti olla läsnä ja hymyillä. Tuntuu, että Suomessa ei aina voi vapautuneesti hymyillä, sillä pieni varautuneisuus ja mutristelu vaikuttaa olevan sosiaalisesti varmin tapa olla. Olikin kiva, kun itse tapahtumassa ja tapahtuman jälkeen sain muutaman kiitoksen, kuinka mukava oli nähdä hymyni ja iloisuuteni. Eräs vanhempi herrasmies tuli Amman halauksen jälkeen luokseni ja kysyi, saako hän halata ja kiittää.
Toissa viikolla ohjasin ensimmäisen kerran tantraa (ensi perjantaina uudestaan). Osallistujana olen ollut usein, mutta nyt koin, miltä tuntuu ohjata itse. Ohjaamieni harjoitusten aikana pääsin flow-tilaan ja sanat vain tulivat itsekseen. Karkea suunnitelma harjoituksesta muuttuu tilanteessa todeksi ja syntyy jotain, mitä en ole osannut miettiä etukäteen. Oli mahtava nähdä, kuinka osallistujat uppoutuivat harjoituksiin ja saada palautteita niistä. Ylipäätänsä tunnelma illan aikana ja sen jälkeen on jotain niin hienoa. Yleensä varautuneet suomalaiset ovat avoimia ja kokevat yhdessä iloa ja rakkautta.
Ensimmäinen Aikuisten leikkikerhokin tarjosi merkityksen ja yhteyden tunteen. Paikalle löysi kahdeksan ihmistä ja hämmästyin, kuinka hauskaa oli piirtää ja maalata yhdessä. Osallistujat juttelivat vapautuneesti ja moni antoi kiitoksen siitä, kuinka kiva oli, että tällaisen järjestin. Jännitin, tuleeko ketään paikalle ja miten homma toimii. Jälleen kerran tärkein asia oli saada ihmisiä koolle kivan asian pariin ja loppu järjestyi kuin itsekseen. Ensi torstaina uusiksi.
Työpajaa tai leikkikerhoa ohjatessani, keskustellessani tai puhetta pitäessäni asiat vain soljuvat, mutta tunnelman aistii ja erityisesti jälkeenpäin tunnen yhteyden ja täyttymyksen. Frankin tutkimukset kenties jossain kohtaa todistavat empiirisesti, että yhteyden lisäksi myös hyvän tekeminen kuuluu ihmisen psykologisiin perustarpeisiin. Ainakin se edistää henkistä hyvinvointia.
- Turkka
Yhteisöllisyys ja hyvän tekeminen tuovat hyvän mielen. Kun koet työsi tai toimintasi merkitykselliseksi myös muille, lämmittää se sisintä mukavasti. Pienet hyvän tahdon eleet arjessa piristävät omaa päivää ja saattavat tuoda iloa toisen elämään paljon enemmän kuin teko sinulle merkitsee.
Joulukuun alussa äiti Amma vieraili Suomessa. Ystäväni ehdotti, että voisin tehdä vapaaehtoistyötä tapahtumapaikalla vastaanottamalla ihmisiä. Innostuin ajatuksesta, sillä olen huomannut, että saan todella hyvän mielen, kun kohtaan ihmisiä. Olin halausjonossa jakamassa ohjelappuja ihmisille, ulko-ovella tervehtimässä ja opastamassa sekä Amman lavalla jonoa ohjaamassa.
Pidän kovasti siitä, että voi rohkeasti olla läsnä ja hymyillä. Tuntuu, että Suomessa ei aina voi vapautuneesti hymyillä, sillä pieni varautuneisuus ja mutristelu vaikuttaa olevan sosiaalisesti varmin tapa olla. Olikin kiva, kun itse tapahtumassa ja tapahtuman jälkeen sain muutaman kiitoksen, kuinka mukava oli nähdä hymyni ja iloisuuteni. Eräs vanhempi herrasmies tuli Amman halauksen jälkeen luokseni ja kysyi, saako hän halata ja kiittää.
Toissa viikolla ohjasin ensimmäisen kerran tantraa (ensi perjantaina uudestaan). Osallistujana olen ollut usein, mutta nyt koin, miltä tuntuu ohjata itse. Ohjaamieni harjoitusten aikana pääsin flow-tilaan ja sanat vain tulivat itsekseen. Karkea suunnitelma harjoituksesta muuttuu tilanteessa todeksi ja syntyy jotain, mitä en ole osannut miettiä etukäteen. Oli mahtava nähdä, kuinka osallistujat uppoutuivat harjoituksiin ja saada palautteita niistä. Ylipäätänsä tunnelma illan aikana ja sen jälkeen on jotain niin hienoa. Yleensä varautuneet suomalaiset ovat avoimia ja kokevat yhdessä iloa ja rakkautta.
Työpajaa tai leikkikerhoa ohjatessani, keskustellessani tai puhetta pitäessäni asiat vain soljuvat, mutta tunnelman aistii ja erityisesti jälkeenpäin tunnen yhteyden ja täyttymyksen. Frankin tutkimukset kenties jossain kohtaa todistavat empiirisesti, että yhteyden lisäksi myös hyvän tekeminen kuuluu ihmisen psykologisiin perustarpeisiin. Ainakin se edistää henkistä hyvinvointia.
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti