Herkkä on vahva

Olin pitkästä aikaa puhumassa Om Yoga -koululla ja aiheena oli miehen herkkyys. Vaikka lähestyin herkkyyttä maskuliinisesta näkokulmasta, on aihe kuitenkin laajempi ja ylittää sukupuolen. Jokainen meistä on herkkä jollain tavalla ja emme voi toisten käytöksestä vetää liikaa johtopäätöksiä siitä, millainen jonkun sisäinen maailma on. Usein pyrimme suojaamaan herkkiä kohtiamme ja saatamme juuri niiden osalta vaikuttaa vahvoilta.

Kerroin millaisen suojakuoren olen itselleni rakentanut ja kuinka olen tietoisesti alkanut sitä purkamaan. Olen jossain kohtaa opetellut kovaksi, jotta olisin vahvempi, mutta myöhemmin oppinut, että juuri herkkyyteni tekee minusta vahvan. Yksi osoitus tästä vahvuudesta on se, että voin ihmisten edessä puhua herkistä aiheista ja kertoa omista epäonnistumisistani tilanteissa, joihin liittyy vahvoja odotuksia.

Yksi käytännön asia mitä haluan puheillani osoittaa on se, että avoimuus auttaa meitä käsittelemään vaikeita asioita. Tiedän, että tavalla tai toisella jokainen meistä kohtaa samantyylisiä häpeän hetkiä, tuntee itsensä epäonnistuneeksi ja erilaiseksi. Häpeästä ei voi päästä kokonaan eroon, mutta sitä voi hallita jakamalla asioita. On voimaannuttavaa ja armollista, kun huomaamme, että muutkin kokevat samoja epävarmuuksia, niistä voi puhua, eikä niitä tarvitse pyöritellä yksin mielessään. Voimme käsitellä niitä yhdessä ja kokea yhtenäisyyttä.

Puheen jälkeen sain henkilökohtaista palautetta, missä kiitettiin jakamisesta. Palautteen antajat olivat samaistuneet kokemuksiini ja kiittivät avoimuudestani. Tulin näistä palautteista erittäin iloiseksi, sillä vaikka tiedän, että jakaminen toimii, on silti erittäin jännittävää avautua esimerkiksi siitä, kuinka makuukammarissa jutut ei aina toimi odotetulla tapaa. Mielessäni kuitenkin kummittelee pelko, teenkö itsestäni naurunalaisen. Ehkä jotkut kummastelivatkin tarinoitani, mutta tieto siitä, että onnistuin tavoittamaan muutaman, sanoittamaan heidän tuntemuksiaan ja kokemuksiaan, antaa uskoa jatkaa oman jutun tekemistä.

Ystäväni sanoi, että puheestani saattoi jäädä sellainen kuva, että minulla on ongelmia seksin kanssa enemmänkin. Mielummin kuitenkin kerron siitä, että ongelmia tulee vastaan, kuin maalaan sitä stereotyyppistä kuvaa miehisestä miehestä, joka panee aina, koska vain ja ketä vain. Tämä on mielestäni yksi osa sitä herkkää vahvuutta. Uskallusta kertoa ongelmien kohtaamisesta ja rohkeutta olla epätäydellinen. Kun oppii tuntemaan itseään, niin samalla oppii, missä tilanteissa ja miksi ongelmia tulee. Ja kaikille niitä tulee joskus. Sopivan henkilön kanssa asiat sujuvat niin luonnollisesti, että ei tarvitse miettiä, mitä joku toinen kenties ajattelee seksielämästäni.

Jos haluat lukea teoriaa häpeän mekanismeista, suosittelen tutustumaan Brené Brownin kirjoihin ja puheisiin haavoittuvuuden voimasta. Hän kertoo tutkimustuloksistaan elävästi ja omakohtaisesti. Hänen työnsä on inspiroinut minua paljon ja auttanut oivaltamaan mielen saloja.

- Turkka

Onko hyvän tekeminen psykologinen perustarve?

Oman polun oivallus -työpajan ensimmäisessä osiossa käsittelen itseohjautuvuusteoriaa. Teoria tiivistää ihmisen psykologiset perustarpeet omaehtoisuuteen, kyvykkyyteen ja yhteisöllisyyteen. Saman asian filosofi Lauri Järvilehto ilmaisee soljuvammin termeillä vapaus, virtaus ja vastuu. Filosofi Frank Martela yrittää tutkimuksillaan todistaa, että myös hyvän tekeminen on psykologinen perustarve.

Yhteisöllisyys ja hyvän tekeminen tuovat hyvän mielen. Kun koet työsi tai toimintasi merkitykselliseksi myös muille, lämmittää se sisintä mukavasti. Pienet hyvän tahdon eleet arjessa piristävät omaa päivää ja saattavat tuoda iloa toisen elämään paljon enemmän kuin teko sinulle merkitsee.

Joulukuun alussa äiti Amma vieraili Suomessa. Ystäväni ehdotti, että voisin tehdä vapaaehtoistyötä tapahtumapaikalla vastaanottamalla ihmisiä. Innostuin ajatuksesta, sillä olen huomannut, että saan todella hyvän mielen, kun kohtaan ihmisiä. Olin halausjonossa jakamassa ohjelappuja ihmisille, ulko-ovella tervehtimässä ja opastamassa sekä Amman lavalla jonoa ohjaamassa.

Pidän kovasti siitä, että voi rohkeasti olla läsnä ja hymyillä. Tuntuu, että Suomessa ei aina voi vapautuneesti hymyillä, sillä pieni varautuneisuus ja mutristelu vaikuttaa olevan  sosiaalisesti varmin tapa olla. Olikin kiva, kun itse tapahtumassa ja tapahtuman jälkeen sain muutaman kiitoksen, kuinka mukava oli nähdä hymyni ja iloisuuteni. Eräs vanhempi herrasmies tuli Amman halauksen jälkeen luokseni ja kysyi, saako hän halata ja kiittää.

Toissa viikolla ohjasin ensimmäisen kerran tantraa (ensi perjantaina uudestaan). Osallistujana olen ollut usein, mutta nyt koin, miltä tuntuu ohjata itse. Ohjaamieni harjoitusten aikana pääsin flow-tilaan ja sanat vain tulivat itsekseen. Karkea suunnitelma harjoituksesta muuttuu tilanteessa todeksi ja syntyy jotain, mitä en ole osannut miettiä etukäteen. Oli mahtava nähdä, kuinka osallistujat uppoutuivat harjoituksiin ja saada palautteita niistä. Ylipäätänsä tunnelma illan aikana ja sen jälkeen on jotain niin hienoa. Yleensä varautuneet suomalaiset ovat avoimia ja kokevat yhdessä iloa ja rakkautta.

Ensimmäinen Aikuisten leikkikerhokin tarjosi merkityksen ja yhteyden tunteen. Paikalle löysi kahdeksan ihmistä ja hämmästyin, kuinka hauskaa oli piirtää ja maalata yhdessä. Osallistujat juttelivat vapautuneesti ja moni antoi kiitoksen siitä, kuinka kiva oli, että tällaisen järjestin. Jännitin, tuleeko ketään paikalle ja miten homma toimii. Jälleen kerran tärkein asia oli saada ihmisiä koolle kivan asian pariin ja loppu järjestyi kuin itsekseen. Ensi torstaina uusiksi.

Työpajaa tai leikkikerhoa ohjatessani, keskustellessani tai puhetta pitäessäni asiat vain soljuvat, mutta tunnelman aistii ja erityisesti jälkeenpäin tunnen yhteyden ja täyttymyksen.  Frankin tutkimukset kenties jossain kohtaa todistavat empiirisesti, että yhteyden lisäksi myös hyvän tekeminen kuuluu ihmisen psykologisiin perustarpeisiin. Ainakin se edistää henkistä hyvinvointia.

- Turkka