Reissuillani mukana kulkee kovakantinen muistikirja, johon kokoan ajatuksiani. Nykyisen ensimmäinen merkintä on päivätty 26.12.2014. Siellä on ajatuksia mm. Aasian reppureissulta, Himalajan vaellukselta, opiskelusta intialaisessa yliopistossa, talvivaellukselta Urho Kekkosen kansallispuistossa, purjehdukselta Karibialla ja istuskelusta vanhempien mökillä. 9.3.2015 päivätty ”taulukko” käsittelee sykliä ideasta lopputulokseen. Tuolloin ajattelin, että usko on kaikista tärkein palanen asioiden toteutumisen kannalta. Olen nyt kiertänyt Eurooppaa asuntoautolla parin viikon ajan jakaen asuntoauton viiden muun kanssa. Insproivat hetket niin Pariississa kuin pienen saksalaisen Brombachtalin kylän peltojen keskellä, ovat vieneet taas mielen tuon aiheen pariin.
Miellän tämän ajatelman käsittelevän maallista uskoa, mutta niin maallinen kuin hengellinen usko taitavat perustua samaan. Uskoon, että jotain mikä on vain idea, ajatus, haave tai unelma, voi olla totta nyt tai tulevaisuudessa. Harva asia lopulta sisältää varmuuden onnistumisesta. On kyse työprojektista, koulun kokeesta, urheilusuorituksesta, rakkaudesta tai melkein mistä vain, on mukana aina epävarmuus, mitä tulee tapahtumaan. Tarvitaan siis uskoa, että aika ja vaiva mitä käytämme johonkin asiaan vie meidät lopulta päämääräämme. Urheilijan on pakko uskoa omiin mahdollisuuksiinsa lujasti, mutta siltä niin pieni joukko pääsee lopulta nauttimaan menestyksestä.
Tuntuu hassulta, kuinka vähän uskomisen tärkeyttä käsitellään, vaikka se on ydin kaiken toiminnan tapahtumiselle. Itse olen kokenut, että elämäni aikana parhaat opettajat ovat olleet niitä, jotka ovat luoneet uskoa ja kannustaneet toteuttamaan asioita. He ovat tarjonneet tukea ja resursseja, mutta työ on pitänyt tehdä itse. Suurin osa kouluajasta tuntui kuluvan siihen, että opetellaan toistamaan asiat ja opettelemaan teorioita, jotka ovat ns. oikeita. Tieto ja taito ovat toki pohjana osaamiselle, mutta kehitys tapahtuu sillä alueella, missä on visioita ja lukuisia mahdollisuuksia epäonnistua. Onnistumiset ovat usein onnekaita sattumuksia, mutta eivät olisi mahdollisia ilman uskoa, yrityksiä ja epäonnistumisia.
Uusi liike idea ja keksintö voidaan purkaa läpi monen seulan kautta mm. kartoitta,alla kuluttajien tarpeita ja taloulaskelmia tehden. Monen työ perustuu siihen, että ammutaan alas toisten visioita ja todetaan, ettei niillä ole pohjaa toteutua. Usko onnistumiseen on kuitenkin lopulta se voima, joka saa asiat tapahtumaan. Se ei ole järkeilyä vaan tunne. Unelmien alas ampujia riittää, mutta voitko olla tukemassa toista, kun hänen uskonsa horjuu?
Oma uskoni on jälleen koetuksella, kun pidän Om Yogalla neljänä lauantaina (12.11.-3.12. klo 15-16:30) puheen ja keskustelutilaisuuden Tarinatuokio leininuotiolla. Tuttuun tapaan aiheet pohjautuvat häpeään, pelkoihin ja uskallukseen kohdata ne. Tunnen ja näen, millainen tunnelma voi olla ja mitä osallistujat voivat keskustelusta itselleen saada. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, kiinnostavatko tilaisuudet ihmisiä ja jos osallistujia löytyy, herääkö toivomaani keskustelua. Onnistunko luomaan tunnelman, jossa muutkin tuntevat olonsa turvalliseksi jakaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan? Tuleeko tilaan vain vaivaantunut hiljaisuus, kun yritän saada keskustelua aikaan? Uskon, että visio voi onnistua, mutta yhtä hyvin saatan tilaisuuden luonteelle sopivasti kokea häpeää ihmisten edessä, kun en onnistu tavoitteessani. Mahdollisuus siitä että jotain hienoa voi tapahtua, antaa uskon ja rohkeuden kohdata epäonnistumisen pelko. Tervetuloa mukaan!
- Turkka
Miellän tämän ajatelman käsittelevän maallista uskoa, mutta niin maallinen kuin hengellinen usko taitavat perustua samaan. Uskoon, että jotain mikä on vain idea, ajatus, haave tai unelma, voi olla totta nyt tai tulevaisuudessa. Harva asia lopulta sisältää varmuuden onnistumisesta. On kyse työprojektista, koulun kokeesta, urheilusuorituksesta, rakkaudesta tai melkein mistä vain, on mukana aina epävarmuus, mitä tulee tapahtumaan. Tarvitaan siis uskoa, että aika ja vaiva mitä käytämme johonkin asiaan vie meidät lopulta päämääräämme. Urheilijan on pakko uskoa omiin mahdollisuuksiinsa lujasti, mutta siltä niin pieni joukko pääsee lopulta nauttimaan menestyksestä.
Tuntuu hassulta, kuinka vähän uskomisen tärkeyttä käsitellään, vaikka se on ydin kaiken toiminnan tapahtumiselle. Itse olen kokenut, että elämäni aikana parhaat opettajat ovat olleet niitä, jotka ovat luoneet uskoa ja kannustaneet toteuttamaan asioita. He ovat tarjonneet tukea ja resursseja, mutta työ on pitänyt tehdä itse. Suurin osa kouluajasta tuntui kuluvan siihen, että opetellaan toistamaan asiat ja opettelemaan teorioita, jotka ovat ns. oikeita. Tieto ja taito ovat toki pohjana osaamiselle, mutta kehitys tapahtuu sillä alueella, missä on visioita ja lukuisia mahdollisuuksia epäonnistua. Onnistumiset ovat usein onnekaita sattumuksia, mutta eivät olisi mahdollisia ilman uskoa, yrityksiä ja epäonnistumisia.
Uusi liike idea ja keksintö voidaan purkaa läpi monen seulan kautta mm. kartoitta,alla kuluttajien tarpeita ja taloulaskelmia tehden. Monen työ perustuu siihen, että ammutaan alas toisten visioita ja todetaan, ettei niillä ole pohjaa toteutua. Usko onnistumiseen on kuitenkin lopulta se voima, joka saa asiat tapahtumaan. Se ei ole järkeilyä vaan tunne. Unelmien alas ampujia riittää, mutta voitko olla tukemassa toista, kun hänen uskonsa horjuu?
Oma uskoni on jälleen koetuksella, kun pidän Om Yogalla neljänä lauantaina (12.11.-3.12. klo 15-16:30) puheen ja keskustelutilaisuuden Tarinatuokio leininuotiolla. Tuttuun tapaan aiheet pohjautuvat häpeään, pelkoihin ja uskallukseen kohdata ne. Tunnen ja näen, millainen tunnelma voi olla ja mitä osallistujat voivat keskustelusta itselleen saada. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, kiinnostavatko tilaisuudet ihmisiä ja jos osallistujia löytyy, herääkö toivomaani keskustelua. Onnistunko luomaan tunnelman, jossa muutkin tuntevat olonsa turvalliseksi jakaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan? Tuleeko tilaan vain vaivaantunut hiljaisuus, kun yritän saada keskustelua aikaan? Uskon, että visio voi onnistua, mutta yhtä hyvin saatan tilaisuuden luonteelle sopivasti kokea häpeää ihmisten edessä, kun en onnistu tavoitteessani. Mahdollisuus siitä että jotain hienoa voi tapahtua, antaa uskon ja rohkeuden kohdata epäonnistumisen pelko. Tervetuloa mukaan!
- Turkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti