Esiintymisjännitystä

Tänään puhun jälleen Om Yoga -koululla. Otsikkona on haaveista totta. Tarkoitus olisi kertoa tarinoita siitä, kuinka olen toteuttanut omia ajatuksia ja ideoita, jotka ovat olleet ehkä vähän pöhköjä ja pelottavia, mutta nousseet esiin viikosta toiseen. Tavallaan tämän pitäisi olla aika helppoa, puhua vain omista kokemuksista, ei sen ihmeempää.

Tuttuun tapaan keho on jännittynyt ja mieli laukkaa ties millaisten ajatusten kanssa. Tuleekohan kaksi vai 30 kuulijaa, toimiiko äänentoisto, miten aloitan, kumpaa biisiä käytän aloituksessa, mitäs ne ensi viikon työt jne.? Tunnistan, että suurimman jännityksen aiheuttaa alitajuinen pelko siitä, että minua ei hyväksytä, kun avaan itseni yleisölle. Vaikka tiedostan järkeillen ja kokemuksen pohjalta sen, ettei mitään pahaa tapahdu, vaikka puhe ei olisikaan erityisen hyvä, niin silti mielen möröt saavat adrealiinin jylläämään.

Helposti ajautuu miettimään niitä, ketkä eivät puheesta saa irti oikein mitään. Niitä saattaakin olla enemistö kuulujoista. Pitäisi kuitenkin muistaa, ettei keskity niihin ketä ei tavoita, vaan niihin ketkä tavoittaa. Niin blogeista kuin puheistakin joku aina inspiroituu ja saa kannustusta omiin juttuihinsa. Uskon, että tänäänkin salissa istuu joku, kuka saa positiivisen buustin ja innostuu edistämään jotain hautunutta ajatustaan. Yksikin on jo hieno asia, mutta hyvällä tuurilla heitä on useampikin.

Tämän illan puheessa onkin kyse siitä, että samalla kun toteutan omaa tärkeäksi kokemaani asiaa ja astun ihmisten eteen puhumaan, näytän esimerkkiä visioiden toteuttamisesta ja samalla välitän olemuksellani sen hyvän fiiliksen, kun toteutan itseänija annan luovuuteni puhua. Luulen tämän olevan juuri se pointti. Kuulija huomaa, kuinka minusta huokuu hyvä meininki, vaikka myönnän pelkääväni ja jännittäväni huomion keskipisteenä oloa.

Facebookissa on todella mukavasti kiinnostusta puhetta kohtaa. Vaikka numerot ovatkin varsin mairittelevat, niin todellisuudessa paikalla saapuu ehkä kolmisenkymmentä kuulijaa. Tärkeää ei olekaan montako kuulijaa saapuu, sillä jos paikalla on vain neljä, kenelle puhe tarjoaa jotain, niin se on paljon tärkeämpää, kuin 100 hengen sali haukottelevia kasvoja.

Kenties tapamme illalla. :)

- Turkka

Taivaanrannanmaalarit ja tavalliset ahertajat

Minulta kysellään paljon, mitä meinaan seuraavaksi tehdä. "Onko uusia matkasuunnitelmia jo valmiina?", on yksi yleisimmistä kysymyksistä ja tietenkin työ, opiskelu ja asuminen. Joskus tulee kommentteja, että eihän tuollainen elämä onnistu "tavallisilta ahertajilta", kun on sitä ja tätä, paljon vastuuta, velvoitteita ja ties mistä. Usein on parempi olla liikaa tarttumatta siihen, että en nyt varsinaisesti eroa tavallisista ahertajista, enkä ole tehnyt mitään ihmeellisyyksiä, joiden ansiosta olen tässä kelluvassa elämäntilanteessa, missä on mahdollisuuksia auki moneen suuntaan.

Pääasiassa kyse on vain siitä, että olen tehnyt valintoja, mihin monilla olisi mahdollisuus, mutta ei kuitenkaan tarvetta ja halua tehdä samoja ratkaisuja. Myin osuuteni asunnosta, jota oli lyhennetty reilut pari vuotta, joten siitä sain pienen pesämunan. Olin jo pidempään suunnitellut matkustamista ja elämän ihmettelemistä uusista asemista, joten olin säästänyt sitä varten, että pystyn jättämään työt, ilman välitöntä painetta ansaita rahaa. Suomessa ollessani olen punkannut vanhempieni luona. Luovuin autosta, mikä pienensi osaltaan kulurakennetta. Kun työskentelin säännöllisesti, oli rahan käyttö kohtalaisen huoletonta, enkä miettinyt ulkona syömistä tai erilaisia hankintoja sen kummemmin. Nyt taas pyrin elämään säästeliäästi, mutta tinkimisen varaa olisi kyllä vieläkin, jos oikein haluaisi olla nuuka.

Usein keskustelukumppani ei hahmota sitä, että hänellä saattaa olla paljon paremmat lähtökohdat tehdä halutessaan vastaavia muutoksia elämäänsä. Hänellä voi esimerkiksi olla omistusasunto, jota on lyhennetty jo paljon. Hyvä palkkainen työ, jolloin kuluja karsimalla voi säästää, jos haluaa kerätä kassaa esimerkiksi matkailuun. Tuntuu siltä, että ajatusmallit ovat esteenä, eivätkä varsinaisesti resurssit ja mahdollisuudet tehdä muutoksia.

Itse mietin asuntoa ostaessa, että onko se hyvä juttu, kun suhde saattaa kariutua tulevaisuudessa. Ajattelin kuitenkin, että kyllähän kämpän sitten voi myydä, jos rypyt rakkaudessa johtavat eroon. Samoin pohdin, kun päivitin auton laadukkaampaan, että senkin saa kyllä myytyä, jos tulot tipahtavat. Kaikesta pääsee kyllä eroon, hinta tosin riippuu tietysti monestakin tekijästä.

Pyrin päivittämään ja avaamaan omaa ajatteluani uusilla näkemyksillä, opetellen jättämään turhan "asian pitää mennä näin" ajattelun ja avautumaan erilaisille mahdollisuuksille. Pinttyneet ajatusmallit ja uskallus jättää tuttu ja turvallinen taakse taikaakin olla suurin este millekään uudelle. Resurssit ja keinot kyllä yleensä löytyy, jos motivaatio on kohdillaan ja jaksaa nähdä vaivaa asioiden järjestämiseksi.

- Turkka