Viime viikolla pidin ystäväni pyynnöstä Enneagrammi-illan, jos kerroin hiukan enneagrammista ja kokemuksistani siitä itsetuntemuksen työkaluna. Kuulijat tekivät testin ja keskustelimme illan aikana heränneistä ajatuksista. Nyt on hyvä hetki ottaa lupaamaani enneagrammi ja parisuhde teemaan käsittelyyn.
8,5 vuotisessa suhteessa ehtii tapahtua paljon. On ollut mielenkiintoista käydä läpi suhteen tapahtumia sen kautta, mitä tietoa enneagrammi tarjoaa eri tyyppien motiiveista ja toiminnasta. Moni asia mitä olen sanonut ja miten olen toiminut, on jälkeen päin katsoen ollut todella vahingollista suhteen kannalta. Kyseisessä suhteessa minä edustin enneagrammi nelosta ja ex-avopuolisoni seiskaa. Molemmat tutustuimme enneagrammiin samaan aikaan ja molemmat myös tunnistivat itsensä ja kokivat saavansa siitä apua itsetuntemukseen. Tämä on mielestäni tärkeä lähtökohta, sillä jos suhteen toinen osapuoli kokee enneagrammin tai vastaavat asiat epämiellyttäviksi iltapäivälehtien horoskooppeihin rinnastettavaksi humpuukiksi, ei kovin rakentavaa keskustelua voi varmaankaan syntyä. On siis hyvä saada toinen mukaan pehmein keinoin ja antaa hänelle aikaa sulatella asioita. Aina se ei kuitenkaan onnistua, joten silloin voi keskittyä kehittämään omaa ymmärrystään suhteen dynamiikasta.
Paras ajatus minkä voi ihmissuhteiden kommunikaatiosta jakaa, on mielestäni se, että pitäisi oppia ymmärtämään miten toinen ajattelee ja miten hän toivoo itseään kohdeltavan. Oma virheeni oli vuosia käsitellä toisen sanomiset ja toiminta sen kautta, mitä merkitsee, jos itse sanoisin tai tekisin samoin. Iso virhe ja paljon vääriä tulkintoja, joiden pohjalta toimin itse typerästi. Myöskään toisen kohteleminen omien toiveiden mukaan ei ole kovin viisasta. Kultainen sääntö "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" on kaunis ajatus. Väitän kuitenkin, että käytännössä toimii paremmin se, että kohtelet toista niin kuin hän toivoo itseään kohdeltavan. Luonnollisesti tämän selvittämiseen tarvitaan hyvää kommunikaatiota ja keskusteluyhteyttä.
Ihminen kasvaa ja kehittyy elettyjen vuosien myötä ja näin tapahtuu väistämättä myös parisuhteessa. Uskon, että usein muuttuminen on kohti aitoa itseä. Uskalletaan olla enemmän sitä mitä olemme, riippumatta ympäristön mielipiteestä. Enneagrammi auttaa ymmärtämään sisäsyntyisiä motiivejamme. Se voi auttaa itseämme muutoksemme kanssa, mutta sen kautta myös puoliso voi ymmärtää muutosta. Liian usein pyrimme muuttamaan toisessa jotain. Olet hyvä, mutta ehkä nämä pari juttua pystyy muuttamaan ajan kanssa. Puoliso voi kyllä muuttua, mutta ei toiveidemme mukaan, vaan kohti aitoa itseään. Se ei välttämättä ole ollenkaan siihen suuntaan, mihin oma toive on ollut. Ideaali parisuhde olisi varmaankin sellainen, missä itsensä tuntevat yksilöt auttavat ja tukevat toisiaan kasvussa ja hyväksyvät toisen sellaisena kuin hän on. Tuon saavuttaminen vaatii jo melkoista henkistä kypsyyttä, mutta sitä kohti voi pyrkiä pienin askelin. Hyötyä on varmasti jokaisesta pienestäkin teosta, joka auttaa ymmärryksen syntymistä.
Yksi suurimmista arkeen vaikuttavista ongelmista, mikä saattaa näkyä erityisesti nelosen ja seiskan suhteessa, on kommunikoinnin tyyli. Nelosena keskityn paljon siihen, missä on kehitettävää ja tyyli millä esitän huomaamani kehityksen tarpeet, on erityistä myrkkyä seiskalle. Nelosen kommunikointia luonnehditaan valittavaksi ja ikävä kyllä tunnistan sen myös omassa tavassani kertoa asioita. Tämä korostuu etenkin keskusteluissa läheisten ihmisten kanssa. Se ei välttämättä ole ilmeistä, mutta helposti saatan avata keskustelun valittavaan sävyyn. Tämä on erityistä myrkkyä seiskalle, joka keskittyy mielellään positiivisiin asioihin ja siihen mikä on hyvää. Totesimme suhteemme viime metreillä, että iso osa siitä kuinka yritin kehittää suhdettamme ja kommunikointiamme, kuulosti seiskan korviin vain ilkeältä kritiikiltä. Tämä tietysti aiheuttaa toiselle sen, että hän kokee, ettei häntä arvosteta. Oma ajatteluni menee niin, että on hyvä ja arvokas asia, kun jaan huomaamani epäkohdan ja sitä kautta se voidaan korjata. Se ei toki auta, jos viesti ei mene perille sellaisena kuin sen olen tarkoittanut ja aiheuttaa vielä negatiivisen reaktion.
Edelliseen esimerkkiin vaikuttaa paljon myös se, että seiskat pyrkivät sivuuttamaan ikävät tuntemukset, joten näin myös moni aiheellinen asia voi jäädä käsittelemättä. Parisuhteessa kun väistämättä kohdataan myös paljon vaikeita ja ikäviä asioita. On hankala keskustella ongelmista, jos keskustelun toinen osapuoli ei edes halua ajatella mitään ongelmia olevan. Neloselle on erittäin hankala tilanne, kun aistii jonkin olevan pielessä, mutta asiaa ei voida käsitellä. Syntyy helposti tunne, ettei suhteessa ole luottamusta puhua kaikesta ja sen kokee loukkaavana. Aito yhteys katoaa ja se on neloselle usein kaiken pohja.
Oli tärkeää ymmärtää se, että toiselle asioiden syvällinen käsittely ei ole luonnostaan niin helppoa. Erityisesti se, että ikävät tuntemukset, jotka neloselle ovat luonnollisia käsitellä, saattavat olla toiselle se mitä pyritään pakenemaan. Oletin, että puhuminen on halusta kiinni ja tämän takia luulin, että puhumattomuus ilmaisee välinpitämättömyyttä.
Nelonen ja seiska ovat myös rytmeiltään erilaisia. Molempia kiehtoo epäsäännöllinen ja uutta jännittävää sisältävä elämänrytmi. Nelonen kaipaa kuitenkin vähemmän virikkeitä ja säpinää. Nelonen keskittyy mielummin muutamaan asiaan, mutta seiska kyllästyy nopeammin ja halajaa enemmän toimintaa ja tekemistä. Tästä saattaa tulla se ongelma, että nelonen kokee itsensä hylätyksi, kun ei saa tarpeeksi huomiota ja yhteistä aikaa. Tämäkin on hyvä tiedostaa aktiivisesti, sillä vaikka nelonen saattaa hyvin höpöttää syvällisiä kahden kesken koko päivän, ei seiskan luontainen intohimo aktiiviseen elämään pääse toteutumaan, vaikka seiska muuten arvostaisikin kahdenkeskeistä aikaa ja syvällisiä keskusteluja. Toisaalta nelosella tekee hyvää jättää välillä ylianalysointi ja puhuminen, keskittyen aktiiviseen ja fyysisen toimintaan. Usein asiat pitää kokea, eikä vain pohtia millaista tekeminen olisi.
Miellyttäminen oli myös yksi kompastus kivi. Seiska toivoo kaikkien pitävän itsestään ja tekee sen eteen töitä. Ei nelonenkaan halua vihaa lietsoa, mutta ihmissuhteiden aitous on tärkeämpää, kuin olla jokaisen kaveri pinnallisesti. Ristiriitaa tuli siitä, että halusin tietää mitä toinen ajattelee, mutta toinen yritti miellyttää vastauksillaan. Tämä oli pitkään kyllä aistittavissa, mutta enneagrammin avulla siitä oli helpompi keskustella ja ymmärtää kummankin luontaisia taipumuksia. Näin pääsimme puhumaan siitä, mitä toinen haluaa itsensä takia.
Nelonen saattaa myös haaveilla täydellisestä kumppanista, joka tulee ja pelastaa hänet. Tämä on toki henkilökohtainen ongelma, mutta jos sitä ei tunnista ja ymmärrä piirteen haitallisuutta elämälleen, kärsii parisuhde varmasti suhteettomista odotuksista. Ilmiö ei toki ole nelosten yksinoikeus, mutta olen sen itsessäni huomannut vaikuttavan vahvasti. Toki kokemus ja asian tiedostaminen helpottavat piirteen suhteuttamista arkielämään. Se saattaa nousta esiin silloin, kun elämässä on hankala tilanne, joka ei edes välttämättä liity parisuhteeseen. Toisaalta fantasia esiintyy voimakkaana myös sinkulla, joten sitä on hyvä käsitellä henkilökohtaisen hyvinvointinsa kannalta.
Tässä muutama ajatus siitä, kuinka koen enneagrammin hyödyllisenä työkaluna toimivan parisuhteen kehittämiseen. Emme toki opi hallitsemaan itseämme ja impulssejamme hetkessä ja varmasti tietyt asiat ärsyttävät, vaikka kuinka tiedostaisimme niiden merkityksettömyyden. Itsemme ja toisen tunteminen auttoi myös eroprosessia ja oli varmasti yksi syy siihen, että pystyimme tarkastelemaan asioita ilman turhia riitoja ja pysymään hyvissä väleissä.
- Turkka
tiistai 18. marraskuuta 2014
torstai 6. marraskuuta 2014
Anna ystävän auttaa
Eräs päivä olin erittäin ahdistunut. Olen kertonut itselleni ja muille, että stressitasoni on kova ja henkinen paine sisälläni suuri, mutta kaikki on ok. Tämä vain kuuluu tähän prosessiin, kun tutkii itseään ja elämää. Tuona päivänä aloin kuitenkin huolestua jaksamisestani. Kestänkö tätä itse aiheuttamaani painetta, jota on vaikea selittää muille? Olenko niin vahva kuin kuvittelen? Kauanko tätä vielä kestää? Valoa tunnelin päässä ei näy...mitä jos sitä ei tule vastaan ollenkaan?
Ystäväni ilmoitti, että voisi tulla kyläilemään. Hän asuu kauempana, joten emme tapaa kovin usein, mutta viestittelemme ja puhumme toisinaan puhelimessa. Kerroin hänelle, että nyt olen jo hiukan huolissani omasta jaksamisestani. En tiedä kannattaako hänen tulla, jos en jaksakaan pitää seuraa, vaan haluan vetäytyä omiin oloihini. Hän kuitenkin halusi tulla poikkeamaan yhtenä inspiraattorina se, että suuntasimme vanhempieni mökille, eikä hän ollut koskaan käynyt siellä. Hän oli kuullut usein tarinoitani, kuinka mukavaa siellä on rauhoittua takkatulen ja kynttilöiden valossa.
Mietin, että mitäköhän tästä mahtaa tulla. Juttumme luistaa aina hyvin, mutta en ollut varma riittääkö energiani keskusteluun tai olenko niin synkissä aatoksissa, että vain hymähtelisin jotain miettien mihin nurkkaan käperryn hautomaan ajatuksiani.
Kummasti kuitenkin piristyin ja hetken päästä olin taas energiaa täynnä. Puhuimme lopulta aamu viiten, aiheiden pomppiessa laidasta laitaan. Keskustelumme lomassa tuli monta hyvää huomiota elämästäni, mitkä olen itse unohtanut. Miten jotkut asiat ovat niin tärkeitä, että kokee toteuttavansa elämäntehtäväänsä, mutta kun keskittyy penkomaan elämäänsä, unohtaa niiden olemassa olon tai väheksyy niitä?
Oli hienoa kuinka sillä hetkellä, kun tuntuu, että ei jaksa enää, ystävä ottaa tilanteen haltuun. Hän tulee kylään, vaikka varoittelen huonosta päivästä, ja omalla olemuksellaan saa myös minut energisoitumaan. Hän kuvaili minun olleen kuin pieni lapsi, avoin, hukassa ja peloissaan. Hän myös muistutti, kuinka tärkeää on uskaltaa olla heikko. Antaa toisen tukea silloin, kun omat voimat hetkellisesti loppuvat.
Omaa jääräpäisyyttäni olisin helposti voinut sanoa hänelle, että katsotaan joku toinen päivä. Onneksi en niin tehnyt, sillä pessimistinen mielikuvani ei toteutunut. Meillä oli todella hauskaa ja mukavaa yhdessä. Annetaan siis ystävän tarjota apunsa, sillä hän tietää milloin on sen hetki.
- Turkka
Ystäväni ilmoitti, että voisi tulla kyläilemään. Hän asuu kauempana, joten emme tapaa kovin usein, mutta viestittelemme ja puhumme toisinaan puhelimessa. Kerroin hänelle, että nyt olen jo hiukan huolissani omasta jaksamisestani. En tiedä kannattaako hänen tulla, jos en jaksakaan pitää seuraa, vaan haluan vetäytyä omiin oloihini. Hän kuitenkin halusi tulla poikkeamaan yhtenä inspiraattorina se, että suuntasimme vanhempieni mökille, eikä hän ollut koskaan käynyt siellä. Hän oli kuullut usein tarinoitani, kuinka mukavaa siellä on rauhoittua takkatulen ja kynttilöiden valossa.
Mietin, että mitäköhän tästä mahtaa tulla. Juttumme luistaa aina hyvin, mutta en ollut varma riittääkö energiani keskusteluun tai olenko niin synkissä aatoksissa, että vain hymähtelisin jotain miettien mihin nurkkaan käperryn hautomaan ajatuksiani.
Kummasti kuitenkin piristyin ja hetken päästä olin taas energiaa täynnä. Puhuimme lopulta aamu viiten, aiheiden pomppiessa laidasta laitaan. Keskustelumme lomassa tuli monta hyvää huomiota elämästäni, mitkä olen itse unohtanut. Miten jotkut asiat ovat niin tärkeitä, että kokee toteuttavansa elämäntehtäväänsä, mutta kun keskittyy penkomaan elämäänsä, unohtaa niiden olemassa olon tai väheksyy niitä?
Oli hienoa kuinka sillä hetkellä, kun tuntuu, että ei jaksa enää, ystävä ottaa tilanteen haltuun. Hän tulee kylään, vaikka varoittelen huonosta päivästä, ja omalla olemuksellaan saa myös minut energisoitumaan. Hän kuvaili minun olleen kuin pieni lapsi, avoin, hukassa ja peloissaan. Hän myös muistutti, kuinka tärkeää on uskaltaa olla heikko. Antaa toisen tukea silloin, kun omat voimat hetkellisesti loppuvat.
Omaa jääräpäisyyttäni olisin helposti voinut sanoa hänelle, että katsotaan joku toinen päivä. Onneksi en niin tehnyt, sillä pessimistinen mielikuvani ei toteutunut. Meillä oli todella hauskaa ja mukavaa yhdessä. Annetaan siis ystävän tarjota apunsa, sillä hän tietää milloin on sen hetki.
- Turkka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)