Menolippu Intiaan

Pari kuukautta sitten kävin tuntemuksieni kera sellaisessa olotilassa, etten tiennyt kuinka jaksan. Kahden vuoden ahkera asioiden pyörittely oli saanut kuupan sen verran sekaisin, että tunsin olevani todella hukassa. Päätin, että kunhan asunto menee kaupaksi, niin lähden reissaamaan Aasiaan. Reppureissaaminen on ollut mielessäni jo pitkään. Tuo pelkkä päätös toi ryhtiä mieleeni. Viikon päästä odotus päättyi ja asunto löysi ostajan. Seuraavana päivänä ostin lennon Intian Mumbaihin. Lähtöpäivä on tammikuun 13.

Ajattelin, että en voi jäädä liikaa miettimään lennon ostamista, sillä muuten ehdin perua aikeeni vielä moneen kertaan. Päätös oli hyvä, sillä paljon ajatuksia ja pelkoja on parin kuukauden aikana mielessä pyörinyt. On matkaan liittyviä uhkakuvia. Toisaalta on huolia siitä, mitä seurauksia pitkä poissaolo aiheuttaa elämään. Sitten vielä ajatukset siitä mitä teen, kun palaan Suomeen. Jälleen huomaa kuinka paljon mieli kehittää erilaisia uhkakuvia. Toki asioihin on hyvä varautua, mutta tuskin mikään pelko toteutuu sellaisenaan ja koen paljon hienoja juttuja, mitä mielikuvitukseni ei osannut kehittää.

Pyrin matkustamaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Katsoa mihin tie vie. Varmaankin tuo on se isoin juttu, mitä matkaltani haen. Oppia ottamaan tapahtuvat asiat rennosti ja suhtautua niihin tyynesti. Kelloon tuijottelu ja suunnitteleminen on minulla jo hallussa, mutta rento tilanteeseen heittäytyminen kaipaa toistoja. Kuulemani ja lukemani mukaan Intia lähes pakottaa unohtamaan tiukat länsimaiset aikataulukäsitykset.

Monet ovat tulkinneet lähdön Intiaan liittyvään henkiseen matkaan. Eikä se toki ole ihme, kun henkisyys ja jooga ovat mielenkiinnon kohteitani. Kieltämättä minua kiehtoo Intian pitkät ja kirjavat henkiset perinteet, mutta suurimmat syyt sinne lähtöön ovat edullinen hintataso ja todella erilainen kulttuuri. Pienet kustannukset mahdollistavat paljon matkapäiviä ja erilaisen kulttuurin kohtaaminen haastaa omia käsityksiä elämästä. Vierestä löytyy myös muita edullisia ja mielenkiintoisia Aasian maita. Intia ääripäiden maana on matkailijalla näistä varmasti henkisesti haastavin.

Päätös matkasta auttoi jäsentämään elämää. On ja oli paljon valmisteltavaa, jotta voi lähteä matkalla ilman paluupäivää. Päämäärättömyys oli erittän raskasta. Kun ei tiedä mihin kanavoida energiaansa ja passivoituu helposti. Toisaalta myös valinnan vapaus on haastavaa. Mitä tehdä, kun voit tehdä lähes mitä tahansa? Ei tarvitse käyttää tekosyinä työtä, rahaa, perhettä tms. Itselleni vapaus valita on aiheuttanut ongelmia löytää suuntaa. Sen takia oli hyvä, että sain tehtyä päätöksen lähteä matkalle. Eihän matka mitään sisäisiä kysymyksiäni varsinaisesti ratkaise, mutta toki ympäristön vaihto voi antaa uusia näkökulmia ja ajatuksia. Luulen, että saan vain lisää kysymyksiä ja vähän vastauksia. Se kuitenkin on varmaa, että uusia kokemuksia tulee paljon. Kohtaan uusia kulttuureja, ihmisiä, haastavia tilanteita ja uudenlaisia ongelmia. Saan varmasti perspektiiviä elämään ja matka muuttaa matkailijaa aina jotenkin.

Olen pyrkinyt jättämään turhat tulevaisuuden huolet taustalle ja nauttimaan tästä hetkestä. Olen siinä kohtalaisesti onnistunut ja keskittyminen on siirtynyt lähitulevaisuuteen. Annan asioiden mennä omalla painollaan ja katson mihin elämä kuljettaa. En tiedä olenko matkalla vain muutaman viikon vai innostunko seikkailemaan maailmalla niin pitkään kuin säästöt riittävät. Tärkeintä on kuitenkin se, että selätin passiivisuuden ja sain itseni aktivoitua kohti uusia haasteita. Joskus on hyvä pysähtyä, mutta liike pitää meidät elossa, vaikka määränpää ei olisi tiedossa.

- Turkka