Tuollainen ehdotus puheen otsikoksi tuli mailiini. Ensireaktioni oli ahdistava ja pelokas. Vatsaa väänsi ja henkeä salpasi. Klassinen mitä ihmisetkin ajattelee nousi mieleeni. Hetken pohdittuani totesin, että sehän on juuri hyvä. Puhutteleva, ajatuksia herättävä ja rehellinen. Mitä sitten jos joku ajattelee minut epätoivoiseksi, niin kuin kaveri otsikosta totesi? Haluan puhua sinkkuteemalla, joten tuossa tuntemus, jota moni sinkku käsittelee.
Yksin eläminen ja sinkkuelämä on tullut reilun kolmen vuoden aikana tutuksi ja olen jo muutaman blogin kirjoittanutkin aiheesta.
Nettideittailua, Hyvää yötä ja huomenta, Tavoite: puoliso
Aihe pysyy ajankohtaisena ja lehtiä seuraamalla huomaa, että yksineläjien määrän kasvu on jo yhteiskunnallinen ilmiö. Paljon hehkutellaan sinkkuelämän hyviä puolia ja kyllähän niitä on. Vapaus mennä ja tulla kuinka huvittaa. Ei ole ikävää toisen luo. Toinen ei ärsytä eikä valita turhista. Jos tapaat kiinnostavan ihmisen, voit hyvillä mielen mennä jutulle, jos vain uskallat. Jokainen sinkku osaa kertoa pitkän listan hyvistä puolista ja parisuhteessa elävät voivat tarvittaessa jatkaa sinkkuelämän autuuden ylistystä.
Monelle sinkkuus on taakka. Juttelin 36-vuotiaan naisen kanssa ja hän kertoi, kuinka on alkanut miettiä, pitääkö lapsi hommata yksin. Hän ei varmasti ole ainoa. Kolmekymppisten sinkkunaisten asema tuntuu todella epämukavalta. Jos haluat perheen perustaa, paineet löytää kumppani ovat kovat. Lisääntymiskyky heikkenee ja jossain kohtaa tulee piste, jolloin hedelmöittyminen on jo todella epätodennäköistä. Jos miehenäkin käyn välillä syviä pohdiskeluja mahdollisen isyyden suhteen, vaikka minulla ei vastaava aikarajaa olekaan, niin miltä se tuntuu naisesta, joka joutuu tekemään loppuelämää koskevan ison päätöksen kenties täysin yksin.
Toivon voivani kannustaa kuulijoita jakamalla omia tuntemuksia ja kokemuksia, haaveilun ihanuutta ja todellisuuden tuomia pettymyksiä. Vaikka ei ole kumppania, niin voi huomata, että ainakaan ei ole yksin ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Jokainen kokee epätoivon ja riittämättömyyden tunnetta. Jokainen kysyy itseltään, miksi en kelpaa. Ulospäin saatamme viestiä itsevarmuuta, mutta tutustuessa paljastuvat epävarmuudet.
Paljon puhutaan siitä, kuinka pitää osata olla yksinkin. Se on totta ja ylipäätänsä välillä on hyvä olla yksin. Minä olen paljon yksin. Matkustan yksin ympäri maailmaa ja nautin siitä. Nautin olla yksin mökillä. Nautin myös suuresti matkustamisesta ystävien kanssa ja heidän seurastaan mökillä. Tällä kaikella on tarpeensa vaikka olisi parisuhteessa, mutta eihän mikään näistä korvaa omaa kultaa. Ei niin etteikö ilman kumppaniakin voi elää mukavasti, mutta yksin ja ystävien kanssa ei vain oikein kaikkea voi kokea. Perhoset vatsanpohjassa, joku ketä kaivata, joku joka odottaa ja tietenkin seksi, joka muuttuu täysin erilaiseksi, kun tutustuu toiseen ja tuntee vahvasti häntä kohtaan. La La Land -elokuvassa minuun iski kohtaus, jossa Sebastian yllättää Mian koti-illallisella. Ymmärsin, kuinka paljon kaipaan tuollaista arkista hetkeä syödä yhdessä. Vaihtaa päivän kuulumisia ja nauttia toisen kokkailusta/tai kokata itse toiselle.
Sinkku tahtomattaan puhe sunnuntaina 28.5. Om Yogalla klo 15-16:30. Puhun noin 50 minuuttia, sitten on pieni tauko, jonka jälkeen keskustelua paikalle jääneiden kanssa. Tervetuloa rohkeasti mukaan!
- Turkka
Yksin eläminen ja sinkkuelämä on tullut reilun kolmen vuoden aikana tutuksi ja olen jo muutaman blogin kirjoittanutkin aiheesta.
Nettideittailua, Hyvää yötä ja huomenta, Tavoite: puoliso
Aihe pysyy ajankohtaisena ja lehtiä seuraamalla huomaa, että yksineläjien määrän kasvu on jo yhteiskunnallinen ilmiö. Paljon hehkutellaan sinkkuelämän hyviä puolia ja kyllähän niitä on. Vapaus mennä ja tulla kuinka huvittaa. Ei ole ikävää toisen luo. Toinen ei ärsytä eikä valita turhista. Jos tapaat kiinnostavan ihmisen, voit hyvillä mielen mennä jutulle, jos vain uskallat. Jokainen sinkku osaa kertoa pitkän listan hyvistä puolista ja parisuhteessa elävät voivat tarvittaessa jatkaa sinkkuelämän autuuden ylistystä.
Monelle sinkkuus on taakka. Juttelin 36-vuotiaan naisen kanssa ja hän kertoi, kuinka on alkanut miettiä, pitääkö lapsi hommata yksin. Hän ei varmasti ole ainoa. Kolmekymppisten sinkkunaisten asema tuntuu todella epämukavalta. Jos haluat perheen perustaa, paineet löytää kumppani ovat kovat. Lisääntymiskyky heikkenee ja jossain kohtaa tulee piste, jolloin hedelmöittyminen on jo todella epätodennäköistä. Jos miehenäkin käyn välillä syviä pohdiskeluja mahdollisen isyyden suhteen, vaikka minulla ei vastaava aikarajaa olekaan, niin miltä se tuntuu naisesta, joka joutuu tekemään loppuelämää koskevan ison päätöksen kenties täysin yksin.
Toivon voivani kannustaa kuulijoita jakamalla omia tuntemuksia ja kokemuksia, haaveilun ihanuutta ja todellisuuden tuomia pettymyksiä. Vaikka ei ole kumppania, niin voi huomata, että ainakaan ei ole yksin ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Jokainen kokee epätoivon ja riittämättömyyden tunnetta. Jokainen kysyy itseltään, miksi en kelpaa. Ulospäin saatamme viestiä itsevarmuuta, mutta tutustuessa paljastuvat epävarmuudet.
Paljon puhutaan siitä, kuinka pitää osata olla yksinkin. Se on totta ja ylipäätänsä välillä on hyvä olla yksin. Minä olen paljon yksin. Matkustan yksin ympäri maailmaa ja nautin siitä. Nautin olla yksin mökillä. Nautin myös suuresti matkustamisesta ystävien kanssa ja heidän seurastaan mökillä. Tällä kaikella on tarpeensa vaikka olisi parisuhteessa, mutta eihän mikään näistä korvaa omaa kultaa. Ei niin etteikö ilman kumppaniakin voi elää mukavasti, mutta yksin ja ystävien kanssa ei vain oikein kaikkea voi kokea. Perhoset vatsanpohjassa, joku ketä kaivata, joku joka odottaa ja tietenkin seksi, joka muuttuu täysin erilaiseksi, kun tutustuu toiseen ja tuntee vahvasti häntä kohtaan. La La Land -elokuvassa minuun iski kohtaus, jossa Sebastian yllättää Mian koti-illallisella. Ymmärsin, kuinka paljon kaipaan tuollaista arkista hetkeä syödä yhdessä. Vaihtaa päivän kuulumisia ja nauttia toisen kokkailusta/tai kokata itse toiselle.
Sinkku tahtomattaan puhe sunnuntaina 28.5. Om Yogalla klo 15-16:30. Puhun noin 50 minuuttia, sitten on pieni tauko, jonka jälkeen keskustelua paikalle jääneiden kanssa. Tervetuloa rohkeasti mukaan!
- Turkka
