Monelle on varmasti tuttuja erilaiset unelma- ja aarrekartat, joihin kerätään kuvia, sanoja ja lainauksia ilmentämään sitä, millaiseen suuntaan toivoisi elämänsä kehittyvän. Sellaisen tein itsekin muutama vuosi sitten, mutta se ei ole niin maagisesti toiminut, kuten monelle voi käydä. Itselläni taas toinen tapa asettaa toiveita, tuntuu osuneen kohdilleen hämmästyttävästi.
Osallistuin vuonna 2011 Sammon takojat-koulutukseen, jonka päätteeksi suoritin tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon. Sammon takojien aikana aloin kirjoitella ylös asioita, joita toivoisin toteuttavani. Pääasiassa ne liittyivät töihin. Muistan kun toisella tapaamiskerralla, muutaman kuukauden tauon jälkeen, kurkistin vihkooni ja totesin kurssikavereilla, että jännästi nämä asiat ovat toteutuneet tällä välin. Jatkoin kirjoittamista läpi koulutuksen ja kummasti niitä asioita tapahtui mitä kirjasin ylös, mutta ei tietenkään kaikkea. Kenties jako muodostui sen perusteella, missä oli sydän todella mukana.
Kun tutkin muistikirjaani täällä Yhdysvalloissa, löysin vanhan muistiinpanon. Keväällä 2013 kirjasin vihkooni toiveiden päivä/viikko/kuukausi/vuosi listauksen. Pohdin silloin kovasti elämäni suuntaa (mikä jatkuu edelleenkin) ja yritin löytää tapoja kartoittaa, mitä oikein elämältäni toivon. Helmikuussa 2013 olimme exäni kanssa päätyneet eroon, päättäen lähes yhdeksän vuoden parisuhteen. Olin myös ammatillisesti saavuttanut unelmiani, joten pyrin katsomaan tulevaa avomin mielin ilman rajoitteita. Oli melkoinen hämmästys, kun vertasin tämän hetkistä elämääni noihin kolmen vuoden takaisiin toiveisiin.
Tässä kuvan alkuperäisestä listasta. Koska käsialani on harvinaisen epäselvä, kirjaan selvyyden vuoksi tähän listan sisällön:
Päivä: lukemista, keskustelua, musiikkia, luomista, ideointia, liikuntaa, rentoutumista
Viikko: rauhallinen maanantai, ti/ke tapaamisia toimintaa, to/pe luovaa sisältöä, la/su viihdettä, retkeilyä, pikkumatkoja
Kuukausi: koti- tai ulkomaanmatkoja, julkaisua, luentoa, opetusta, muutaman päivän retkiä, projekti, esiintyä
Vuosi: muutama ulkomaanmatka, pari isoa vaellusta, joku julkaisu kirja/levy/elokuva/sarja, aloittaa uusia asioita ja harrastuksia, opiskella uutta, luoda merkityksellisiä ihmissuhteita, kasvaa henkisesti
Jos katson viime vuotta, niin se sisälsi kaikkea tuota. Matkasin Pariisin ja Prahaan. Tein 2,5 viikon asuntoautoretken Euroopassa, vaelsin Urho Kekkosen kansallispuistossa kuusi päivää, opetin äänisuunnittelua, pidin puheita mm. häpeän ja rohkeuden haasteista, soitin usemman keikan muusikkona ja jopa ensimmäistä kertaa lauloin. Kokeilin uusia juttuja astuen epämukavuusalueelle, sävelsin mainosmusiikkia ja 10-jakoisen tv-sarjan musiikin, kirjoitin blogia ja tein videopäiväkirjan Euroopan retkestä, kohtasin paljon uusia ihmisiä ja löysin muutaman uuden ystävän, pystyin kehittämään toimintaani rohkeampaan ja avoimempaan suuntaan, palasin ensi kerran kapteeniksi sitten kesän 2008 ja vietin monia iloisia hetkiä ihmisten seurassa. Tähän voi lisätä sen, että nyt olen kieränyt Yhdysvaltoja 78. päivää ja ehdin olla Suomessa vain 12 päivää, kunnes lennän Dreamtale-yhtyeen mukana taltioimaan heidän Kiinan kiertuettaan, jonka jälkeen luon mahdollisesti äänimaiseman Room Escape -peliin. Toki vuoteen mahtui myös paljon epävarmuuta ja ikäviäkin asioita, mutta nehän kuuluvat väistämättä elämään. Todella huikea vuosi kokonaisuudessaan.
Jos koitan kertoa, kuinka tämä on oikein tapahtunut, en tiedä mitä sanoa. Moni asia on tapahtunut sattumalta, ilman että olen itse ollut aktiivinen. Asiat ovat toki käyneet mielessä jollain tapaa, mutta puheet ja luontoretket ovat ainoita juttuja, joiden kanssa olen ollut itse todella aktiivinen. Olen myös aktiivisesti pyrkinyt haastamaan ja kehittämään itseäni, mutta sehän on aaltoliikettä. Välillä edistyy ja välillä epäonnistuu.
Suuri osa on siis sattumaa ja todella hyvää onnea. Toki oma tahtotila ja pyrkimys, ovat hiljalleen mahdollistaneet sen, että olen valmis, kun tilaisuuksia tulee vastaan. Yksi syy siihen, miksi minulle on tarjottu mahdollisuuksia tehdä kivoja juttuja tauonkin jälkeen liittyy ehkä siihen, että suhtaudun tekemiseen rakkaudella. Se on myös tarkoittanut sitä, että olen ollut eri mieltä asioista ja joskus kieltäytynyt jostain, mitä en tunne hyväksi jutuksi itselleni. Olen myös joutunut etsimään rohkeutta tarttua mahdollisuuksin ja kaikkiin en ole tarttunut välittömästi.
Toiveidensa jäsentely varmasti parantaa mahdollisuuksia niiden toteutumiseen. Voin kokemuksesta sanoa, että kun vain ajelehtii elämän vietävänä, tulee usein hetkiä, milloin kaipaa selkeää suuntaa. Ei ehkä kannata sitoa itseään liikaa mihinkään päämäärään, mutta on hyvä olla joku päämäärä, jotta voi lähteä matkaan. Matkan aikana sitten selviää, mihin se oma polku lopulta vie. Lensin Los Angelesiin ilman suunnitelmaa. Tästä muodostui melkoinen seikkailu, mutta se rakentui suurimmalta osin päivä kerrallaan, vain summittaisten ajatusten kanssa siitä, mihin suuntaan seuraavaksi. Oli mielikuvia mitä voisi tapahtua. Oli unelmia ja oli pelkoja. Jotain niistä toteutui ja jotain ei. Tuli kuitenkin niin paljon sellaista, mitä en olisi osannut suunnitella ja kuvitella. Joten jos ajalehdit, ota joku suunta kaukaisuuteen tai lähimpään puistoon. Jos taas pusket määrätietoisesti yhteen suuntaan, kokeile välillä maisemareittiä. Isolle tiellä löytää kyllä aina takaisin. :)
Matkan aikana olen kuvannut lyhyitä videoita teemalla innostavia ajatelmia. Niitä voit katsoa täältä. Matkablogiin päivittyy hiljalleen kertomuksia reissun tapahtumista.
- Turkka
Osallistuin vuonna 2011 Sammon takojat-koulutukseen, jonka päätteeksi suoritin tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon. Sammon takojien aikana aloin kirjoitella ylös asioita, joita toivoisin toteuttavani. Pääasiassa ne liittyivät töihin. Muistan kun toisella tapaamiskerralla, muutaman kuukauden tauon jälkeen, kurkistin vihkooni ja totesin kurssikavereilla, että jännästi nämä asiat ovat toteutuneet tällä välin. Jatkoin kirjoittamista läpi koulutuksen ja kummasti niitä asioita tapahtui mitä kirjasin ylös, mutta ei tietenkään kaikkea. Kenties jako muodostui sen perusteella, missä oli sydän todella mukana.
Kun tutkin muistikirjaani täällä Yhdysvalloissa, löysin vanhan muistiinpanon. Keväällä 2013 kirjasin vihkooni toiveiden päivä/viikko/kuukausi/vuosi listauksen. Pohdin silloin kovasti elämäni suuntaa (mikä jatkuu edelleenkin) ja yritin löytää tapoja kartoittaa, mitä oikein elämältäni toivon. Helmikuussa 2013 olimme exäni kanssa päätyneet eroon, päättäen lähes yhdeksän vuoden parisuhteen. Olin myös ammatillisesti saavuttanut unelmiani, joten pyrin katsomaan tulevaa avomin mielin ilman rajoitteita. Oli melkoinen hämmästys, kun vertasin tämän hetkistä elämääni noihin kolmen vuoden takaisiin toiveisiin.
Tässä kuvan alkuperäisestä listasta. Koska käsialani on harvinaisen epäselvä, kirjaan selvyyden vuoksi tähän listan sisällön:
Päivä: lukemista, keskustelua, musiikkia, luomista, ideointia, liikuntaa, rentoutumista
Viikko: rauhallinen maanantai, ti/ke tapaamisia toimintaa, to/pe luovaa sisältöä, la/su viihdettä, retkeilyä, pikkumatkoja
Kuukausi: koti- tai ulkomaanmatkoja, julkaisua, luentoa, opetusta, muutaman päivän retkiä, projekti, esiintyä
Vuosi: muutama ulkomaanmatka, pari isoa vaellusta, joku julkaisu kirja/levy/elokuva/sarja, aloittaa uusia asioita ja harrastuksia, opiskella uutta, luoda merkityksellisiä ihmissuhteita, kasvaa henkisesti
Jos katson viime vuotta, niin se sisälsi kaikkea tuota. Matkasin Pariisin ja Prahaan. Tein 2,5 viikon asuntoautoretken Euroopassa, vaelsin Urho Kekkosen kansallispuistossa kuusi päivää, opetin äänisuunnittelua, pidin puheita mm. häpeän ja rohkeuden haasteista, soitin usemman keikan muusikkona ja jopa ensimmäistä kertaa lauloin. Kokeilin uusia juttuja astuen epämukavuusalueelle, sävelsin mainosmusiikkia ja 10-jakoisen tv-sarjan musiikin, kirjoitin blogia ja tein videopäiväkirjan Euroopan retkestä, kohtasin paljon uusia ihmisiä ja löysin muutaman uuden ystävän, pystyin kehittämään toimintaani rohkeampaan ja avoimempaan suuntaan, palasin ensi kerran kapteeniksi sitten kesän 2008 ja vietin monia iloisia hetkiä ihmisten seurassa. Tähän voi lisätä sen, että nyt olen kieränyt Yhdysvaltoja 78. päivää ja ehdin olla Suomessa vain 12 päivää, kunnes lennän Dreamtale-yhtyeen mukana taltioimaan heidän Kiinan kiertuettaan, jonka jälkeen luon mahdollisesti äänimaiseman Room Escape -peliin. Toki vuoteen mahtui myös paljon epävarmuuta ja ikäviäkin asioita, mutta nehän kuuluvat väistämättä elämään. Todella huikea vuosi kokonaisuudessaan.
Jos koitan kertoa, kuinka tämä on oikein tapahtunut, en tiedä mitä sanoa. Moni asia on tapahtunut sattumalta, ilman että olen itse ollut aktiivinen. Asiat ovat toki käyneet mielessä jollain tapaa, mutta puheet ja luontoretket ovat ainoita juttuja, joiden kanssa olen ollut itse todella aktiivinen. Olen myös aktiivisesti pyrkinyt haastamaan ja kehittämään itseäni, mutta sehän on aaltoliikettä. Välillä edistyy ja välillä epäonnistuu.
Suuri osa on siis sattumaa ja todella hyvää onnea. Toki oma tahtotila ja pyrkimys, ovat hiljalleen mahdollistaneet sen, että olen valmis, kun tilaisuuksia tulee vastaan. Yksi syy siihen, miksi minulle on tarjottu mahdollisuuksia tehdä kivoja juttuja tauonkin jälkeen liittyy ehkä siihen, että suhtaudun tekemiseen rakkaudella. Se on myös tarkoittanut sitä, että olen ollut eri mieltä asioista ja joskus kieltäytynyt jostain, mitä en tunne hyväksi jutuksi itselleni. Olen myös joutunut etsimään rohkeutta tarttua mahdollisuuksin ja kaikkiin en ole tarttunut välittömästi.
Toiveidensa jäsentely varmasti parantaa mahdollisuuksia niiden toteutumiseen. Voin kokemuksesta sanoa, että kun vain ajelehtii elämän vietävänä, tulee usein hetkiä, milloin kaipaa selkeää suuntaa. Ei ehkä kannata sitoa itseään liikaa mihinkään päämäärään, mutta on hyvä olla joku päämäärä, jotta voi lähteä matkaan. Matkan aikana sitten selviää, mihin se oma polku lopulta vie. Lensin Los Angelesiin ilman suunnitelmaa. Tästä muodostui melkoinen seikkailu, mutta se rakentui suurimmalta osin päivä kerrallaan, vain summittaisten ajatusten kanssa siitä, mihin suuntaan seuraavaksi. Oli mielikuvia mitä voisi tapahtua. Oli unelmia ja oli pelkoja. Jotain niistä toteutui ja jotain ei. Tuli kuitenkin niin paljon sellaista, mitä en olisi osannut suunnitella ja kuvitella. Joten jos ajalehdit, ota joku suunta kaukaisuuteen tai lähimpään puistoon. Jos taas pusket määrätietoisesti yhteen suuntaan, kokeile välillä maisemareittiä. Isolle tiellä löytää kyllä aina takaisin. :)
Matkan aikana olen kuvannut lyhyitä videoita teemalla innostavia ajatelmia. Niitä voit katsoa täältä. Matkablogiin päivittyy hiljalleen kertomuksia reissun tapahtumista.
- Turkka
