47. päivä matkalla ja olen Seattlen nurkilla Woodinvillessä. Matkablogiin rustasin Los Angelesin päivistä ja Facebook päivittyy ahkerammin videoiden kera.
Suomessa itsensä tuntee välillä erityisen laiskaksi ja epämukavuuksia karttelevaksi. Menee helposti ehkä viikkojakin, ettei haasta itseään minkään uuden kanssa tai astu varsinaiselle epämukavuusalueelle. Kun mietin mitä kaikkea päivät matkalla sisältävät, yllätyin siitä, kuinka paljon joutuu huomaamattaan uusiin tilanteisiin ja omaksumaan erilaisia asioita.
Yhdysvallat ei toki ole mikään Intia, mutta kyllä täälläkin törmää paljon juttuihin, mitkä tehdään eri tavalla kuin kotimaassa. Kaupassa käynti, auton tankkaaminen, motellissa majoittuminen, liikennesäännöt ja -kulttuuri, keittiölaitteet ja kassakeskustelut voivat olla yllättävän haastavia. Kohtaa uusia toimintamalleja ja sanoja, joita ei osaa mitenkään arvata. Tilanteissa on usein vähän pihalla, kun ei meinaa heti ymmärtää, mitä toinen kysyy tai kertoo. Syvällisemmissä keskusteluissa aktiivisen sanavaraston rajoitteet tulevat vääjäämättä vastaan.
Kaikki varmasti rakastavat sitä tunnetta, kun homma on hallussa, mutta nyt koen joka päivä ainakin jotain pieniä tilanteita, joissa en ole kartalla. Yllätyinkin siitä, kuinka vähän nämä tilanteet minua haittaavat. Ne kuuluvat luonnollisena osana uuteen maahan tutustumiseen, vaikka Suomessa vastaavat tilanteet voisivat nolostuttaa suuresti. Jotenkin sitä on sellaisessa lapsenomaisessa tilassa, jos vaan innolla tekee asioita, mokaa ja sitten on hienoa, kun osaa serraavalla kerralla toimia paremmin. Tunsin varsin syvää tyytyväisyyttä, kun sain tankkausoperaation ekan kerran onnistumaan ilman säätämistä. Suomen korttia eivät automaatit hyväksy, joten kassalla pitää joka kerta vierailla.
Yllätyksiä tulee silti niissäkin asioissa, joita on jo moneen kertaan tehnyt. Kortilla maksaminen voi olla joskus varsin vaikeaa, eikä aina välttämättä onnistu, vaikka päätteen Mastercard pitäisi hyväksyä. Joskus myyjät ovat pihalla, kun pääte kysyy heiltä jotain uutta, mitä paikallisten kortit eivät tee. Käteisellä tilanteista toki selviää ja muutenkin tällaista englantia aksentilla höpöttävää jamppaa kohdellaan ymmärtäväisen ystävällisesti, vaikka saatan olla aivan kuutamolla keskustelun kulusta.
Päivittäinen oppiminen kuuluu siis tällaiseen matkailuun, mitä itse harrastan. Yksi syy, miksi uuden oppimista on niin paljon on se, että liikun paljon ja eri kulkuneuvoilla. Majapaikka vaihtuu myös ahkeraan, joten sen myötä vastaan tulee erilaisia hostelleja, hotelleja, motelleja ja ihmisten koteja Airbnb:n kautta. Sterssiä ja jännitystä tämä vauhti ja suunnittelemattomuus tuottaa, mutta selkeästi saan siitä myös kiksit ja olen valmis sietämään nuo hetket, jolloin olen varsin tumpelo turisti.
Yksi syy siihen miksi matkailen, on varmasti tuo, että se aktivoi minua. Tavallaan pakotan itseni tilanteisiin, missä on vain toimittava. Reissulta tarttuu mukaan toki paljon kauniita maisemia ja hienoja kohtaamisia, mutta luulen, että nämä pikkuruiset päivittäiset oppimiset ja epäonnistumiset ovat ehkä vielä tärkeämpiä, vaikka sitä ei aktiivisesti ajattelekaan. Onhan se mahtavaa, että toimii huomaamattaan kuin kävelemään opetteleva lapsi, uudestaan ylös eikä jäädä pohtimaan mokia, jotka kuuluvat oppimiseen. Kotikulmilla sitä liian usein vältttelee mokia ja ei yritä enää uudestaan.
- Turkka
Suomessa itsensä tuntee välillä erityisen laiskaksi ja epämukavuuksia karttelevaksi. Menee helposti ehkä viikkojakin, ettei haasta itseään minkään uuden kanssa tai astu varsinaiselle epämukavuusalueelle. Kun mietin mitä kaikkea päivät matkalla sisältävät, yllätyin siitä, kuinka paljon joutuu huomaamattaan uusiin tilanteisiin ja omaksumaan erilaisia asioita.
Yhdysvallat ei toki ole mikään Intia, mutta kyllä täälläkin törmää paljon juttuihin, mitkä tehdään eri tavalla kuin kotimaassa. Kaupassa käynti, auton tankkaaminen, motellissa majoittuminen, liikennesäännöt ja -kulttuuri, keittiölaitteet ja kassakeskustelut voivat olla yllättävän haastavia. Kohtaa uusia toimintamalleja ja sanoja, joita ei osaa mitenkään arvata. Tilanteissa on usein vähän pihalla, kun ei meinaa heti ymmärtää, mitä toinen kysyy tai kertoo. Syvällisemmissä keskusteluissa aktiivisen sanavaraston rajoitteet tulevat vääjäämättä vastaan.
Grand Canyon
Kaikki varmasti rakastavat sitä tunnetta, kun homma on hallussa, mutta nyt koen joka päivä ainakin jotain pieniä tilanteita, joissa en ole kartalla. Yllätyinkin siitä, kuinka vähän nämä tilanteet minua haittaavat. Ne kuuluvat luonnollisena osana uuteen maahan tutustumiseen, vaikka Suomessa vastaavat tilanteet voisivat nolostuttaa suuresti. Jotenkin sitä on sellaisessa lapsenomaisessa tilassa, jos vaan innolla tekee asioita, mokaa ja sitten on hienoa, kun osaa serraavalla kerralla toimia paremmin. Tunsin varsin syvää tyytyväisyyttä, kun sain tankkausoperaation ekan kerran onnistumaan ilman säätämistä. Suomen korttia eivät automaatit hyväksy, joten kassalla pitää joka kerta vierailla.
Yllätyksiä tulee silti niissäkin asioissa, joita on jo moneen kertaan tehnyt. Kortilla maksaminen voi olla joskus varsin vaikeaa, eikä aina välttämättä onnistu, vaikka päätteen Mastercard pitäisi hyväksyä. Joskus myyjät ovat pihalla, kun pääte kysyy heiltä jotain uutta, mitä paikallisten kortit eivät tee. Käteisellä tilanteista toki selviää ja muutenkin tällaista englantia aksentilla höpöttävää jamppaa kohdellaan ymmärtäväisen ystävällisesti, vaikka saatan olla aivan kuutamolla keskustelun kulusta.
Piti kysyä huonekaverilta, kuinka tällä hanalla saa veden juoksemaan suihkun kautta.
Päivittäinen oppiminen kuuluu siis tällaiseen matkailuun, mitä itse harrastan. Yksi syy, miksi uuden oppimista on niin paljon on se, että liikun paljon ja eri kulkuneuvoilla. Majapaikka vaihtuu myös ahkeraan, joten sen myötä vastaan tulee erilaisia hostelleja, hotelleja, motelleja ja ihmisten koteja Airbnb:n kautta. Sterssiä ja jännitystä tämä vauhti ja suunnittelemattomuus tuottaa, mutta selkeästi saan siitä myös kiksit ja olen valmis sietämään nuo hetket, jolloin olen varsin tumpelo turisti.
Yksi syy siihen miksi matkailen, on varmasti tuo, että se aktivoi minua. Tavallaan pakotan itseni tilanteisiin, missä on vain toimittava. Reissulta tarttuu mukaan toki paljon kauniita maisemia ja hienoja kohtaamisia, mutta luulen, että nämä pikkuruiset päivittäiset oppimiset ja epäonnistumiset ovat ehkä vielä tärkeämpiä, vaikka sitä ei aktiivisesti ajattelekaan. Onhan se mahtavaa, että toimii huomaamattaan kuin kävelemään opetteleva lapsi, uudestaan ylös eikä jäädä pohtimaan mokia, jotka kuuluvat oppimiseen. Kotikulmilla sitä liian usein vältttelee mokia ja ei yritä enää uudestaan.
- Turkka
